Riverdogs




Vuosi 1990 oli Dio -faneille tavallaan herkullista aikaa. Musiikista ei ollut pulaa, sillä Ronnien lisäksi levyn julkaisivat WWIII, Craig Goldy ja Riverdogs, jossa soitti alkuperäinen Dio -kitaristi Vivian Campbell. Whitesnakesta saatujen potkujen jälkeen Vivian ei kauan nuollut haavojaan, vaan lyöttäytyi yhteen toisen kitaristin ja lauluntekijän, Rob Lamothen kanssa. Tuloksena oli tämä Riverdogs -kiekko. Rob Lamothe on sielukas laulaja ja periaatteessa bändin materiaalissa ei ollut mitään vikaa. Se ei vaan jostain syystä edelleenkään sytytä.

Kun kaverini aikanaan soitti minulle tätä levyä, en perustanut paljoakaan sen musiikista, joka mukailee 90-luvun taitteessa suositun Jonkkarin touhuja melkoisen tarkasti. Valitettavasti Riverdogsilta puuttuu ne aivan kohdilleen osuneet kappaleet, jotka tekivät Blaze of Glorysta niin suositun, kuin se oli. Edes yhden kunnollisen hitin löytäminen tältä levyltä on hankalaa. Ehkä Amerikkaa kritisoiva America on moiseksi tarkoitettu, koska kappaletta varten on palkattu oikein erillinen tuottaja, eli Kevin M. Gilbert.

Niille, jotka pitivät Vivianin soitosta kolmella ensimmäisellä Dio -levyllä, Riverdogs on melko varmasti pettymys. Elämää nopeampia sooloja ja juoksutuksia levyllä kuullaan vähän. Toki muutamia Vivianin Dio -maneereja on kuultavissa, mutta kovin maltillista soittaminen tällä levyllä on. Tosin tämä levy esittelee oivasti sen Vivianin, joka hän omien sanojensa mukaan on. Dio antoi väärän kuvan kitarasankarista.

Riverdogs jatkoi uraansa Vivianin lähdön jälkeen tehden ainakin pari ihan kelvollista levyä. Jokunen aika sitten oli liikkeellä huhuja alkuperäisen Riverdogs -kokoonpanon uudelleen bändiytymisestä. En tiedä tapahtuiko moinen ikinä. Minulla ei ole niin ikävä tätä bändiä, että olisin ottanut selvää.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit