Alchemy: Dire Straits Live (DVD & CD)




Alchemy Live on ollut ilmestymisestään lähtien oma Dire Straits -suosikkini. Bändi laittoi 1983 settiinsä häpeilemättä sen uran parhaat biisit ja kun niistä vanhimpia oli soitettu jo kuusi vuotta niin miehistövaihdoksista huolimatta ne soitetaan tarkasti, mutta silti ilmavasti ja improvisoiden. Varsinkin bändin ensimmäinen single Sultans Of Swing nousee Mark Knopflerin upean kitarasoolon ansiosta aivan uudelle tasolle verrattuna jo sellaisenaan loistavaan studioversioon. Uudempi materiaali kuten majesteetillinen Telegraph Road pysyy enemmän uskollisena edellisenä vuonna julkaistulle studioversiolle.

Dire Straitsin olisi kannattanut julkaista tämä pitkä keikka mielummin harvinaisessa 3LP muodossa sillä alkuperäinen tuplavinyyli on soundeiltaan melko heikko, varsinkin verrattuna myöhempään CD-julkaisuun. Huomioitakoon myös että CD:llä on mukana edellisen levyn nimikappaleen Love Over Gold, joka ei mahtunut mukaan tuplavinyyllillä. Toki biisi julkaistiin vinyylimuodossa Solid Rock -singlen kääntöpuolella.

Vaikka Alchamy on oma Dire-suosikkini, se koskee vain tupla-CD:tä. LP:n ongelma on levypuoliskoiden pitkä kesto ja tuo puuttuva biisi. Keikka julkaistiin aikanaan myös kotivideona, ja muistan maksaneeni pikkukuvassa näkyvästä Beta-nauhasta 250 silloista rahaa. En ollut siihen ostokseen yhtään tyytyväisempi kuin neljäsosan maksaneeseen tuplavinyyliin. Hankittuani keikan 1985 CD:nä, myin molemmat analogiset tallenteet. Siitä alkoi pitkä digitaalisen videon odotus.

Alchamy julkaistiin 26 vuoden odotuksen jälkeen DVD:nä vuonna 2010, mutta valitettavasti jälleen ilman Love Over Goldia. Levy-yhtiön uudet työntekijät eivät tainneet tietää keikan olleen vajaa ja että Love Over Gold on sekin julkaistu videokokoelmalta. Lisäksi Blu-ray'n stereoääniraita kuulostaa minusta tukkoiselta verrattuna uuteen monikanavamiksaukseen. DVD:llä on tunnin mittainen kiinnostava BBC:n tekemä dokkari alkuperäisen bändin vaiheista haastatteluineen. Valitettavasti edes se ei onnistu häivyttämään sitä hienoista pettymystä minkä rakeinen ja liian pimeässä Hammersmith Odeonissa kuvattu keikka itsessäni aiheuttaa. Tätäkö olen odottanut 26 vuotta?

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit