Brothers in Arms




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin itselleni hiukan yllätyksenä vasta maailman 348. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

CD-aikakauden superbändiksi noussut Dire Straits onnistui Brothers in Arms -levyllä miellyttämään kansan syviä rivejä ja se nousi esimerkiksi Amerikan listaykköseksi. Levyn viileän viettelevä, paikoin jopa kaihoisa sävel upposi ilmestyessään kuulijoihin kuin kuuma veitsi voihin. Avausraita, kuukautta ennen levyä sinkkuna hankkimani So Far Away, ja varsinkin sen b-puoli Walk Of Life kuuluvat yhä 35 vuotta myöhemmin omiin suosikkeihini. Useiden hitaiden raitojen joukosta Why Worry ja hienon saksofonin kuljettama Your Latest Trick ovat säilyneet nekin Dire-suosikkieni joukossa. Levyn suurin hitti oli kuitenkin Money For Nothing, jolla vieraili toisena laulajana Policen basistin paikalta soolouralle lähtenyt Sting, ja jonka uudenaikaisella tekniikalla tehty animaatiovideo vei biisin vikkelästi Music Televisionin tehosoittoon, vaikka sen tekstissä kanavaa nälvittiinkin. 

Kestoltaan 55 minuuttisen CD:n musiikki mahdutettiin vinyylille niin että neljää sen biisiä editoitiin rankalla kädellä, yhteensä lähes 10 minuuttia. Alkuperäinen LP ei siis ole kovinkaan atraktiivinen hankinta. Useita vuosia hyllyssäni ollut englantilainen painos on lähes säälittävä sillä se on prässätty todella ohuelle vinyylille ja pakattu paperinohueen koteloon. LP olisi pitänyt ehdottomasti julkaista ilmestyessään tuplana, mutta sen aika koitti vasta 2006 kun amerikkalaiset tekivät siitä puolella nopeudella masteroidun audiofiilipainoksen. Euroopassa tupla ilmestyi seitsemän vuotta myöhemmin ensiksi vinyyliboxissa, jossa oli bändin kaikki studiolevyt. Vuotta myöhemmin tupla julkaistiin omana tuotteena. Laitoin tämän painoksen myyntiin kun 2021 hankin sen itselleni ties kuinka monennen kerran. Abbey Roadin studiolla puolella nopeudella masteroitu levy pyörii 45 kierrosta minuutissa ja sen soundit ovat kerrassaan herkulliset. Voin hyvin kuvitella että se tulee olemaan hyllyssäni yhä sitten kun perikuntani kantaa levyt divariin.

Levyn täyttäessä 20 vuotta 2005 siitä julkaistiin monikanavainen CD/SACD. Harvinaiseksi jääneen formaatin yksi kehutuimmista rock-levyistä on sittemmin saanut useita uusintajulkaisuja. HRAudio.net sivustolla levy on Top Recommendations -listan kärjessä välittömästi kahden Pink Floyd -klassikon jälkeen. Itse pääsin kuuntelemaan sen vasta pari kuukautta sitten, mutta ihastuin sen 5.1 -miksaukseen välittömästi. Kun tänään sain aikaa palata siihen, varmistin että puhelin on äänettömällä jotta mikään asia ei tulisi häiritsemään lähes täydellistä musiikillista nautintoa.

Petri Myllylä / 22.11.2019

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit