Faces: First Step




Small Faces hajosi tammikuussa 1969 kitaristilaulaja Steve Mariottin lähdettyä bändistä perustamaan Humble Pie'ta yhdessä Peter Framptonin kanssa. Kolme jäljelle jäänyttä Faces-muusikkoa keikkailivat ensimmäisen kerran jo toukokuussa tulevien bändikavereidensa Rod Stewartin ja Ronnie Woodin kanssa bändiaihion Quiet Melonin nimellä. Faces perustettiin kuitenkin vasta elokuun jälkeen kun jälkimmäinen kaksikko vapautui Jeff Beck Groupista. 

Maaliskuussa 1970 julkaistu Faces-bändin esikoislevy ei kuulosta erikoisen kiinnostavalta vaan levy koostuu melko kepeiden ja lähes demomaisten biisiaihioiden ympärille. Tämä on melko yllättävää sillä bändi soitteli keskenään puoli vuotta ennen levyn äänityksiä. Väitän, että henkilö, joka kutsuisi tätä levyä klassikoksi syylistyy rankkaan liioitteluun. Hiukan samalla tavalla kuin osaksi samalla miehistöllä kasattu, Rod Stewartin soolodebyytti, First Step epäonnistuu vastaamaan niihin ennakko-odotuksiin, jotka aikanaan syntyivät kun kolme Small Faces ja kaksi Jeff Beck Groupin muusikoa päättivät yhdistää voimansa. 

Faces ei juurikaan keikkaillut kotimaassaan ennen levyn julkaisua ja levyn ilmestyttyä se suuntasi kymmeneksi viikoksi Amerikkaan. Siellä ollessaan bändi huomasi että Rodin toinen soololevy Gasoline Alley nousi listoilla selvästi bändilevyä korkeammalle. 

Bob Dylanin Wicked Messenger sekä Rod Stewardin ja Ronnie Woodin kirjoittama Around The Plynth ovat levyn kaksi vahvinta raitaa levyn päättävän Three Button Hand Me Downin esitellessä bändin irtonaisen kevyttä fiilistelyä, Stewartin saadessa tukea bändin toiselta laulajalta Ronnie Lanelta. Ian McLaganin urut soivat läpi levyn hienosti, mutta tällä kappaleella ne saavat reilusti tilaa tulla esille.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit