Dio





Norjalainen Jorn Lande lauloi yhdessä Glenn Hughesin kanssa Ronnie James Dion muistokeikalla vuoden 2010 High Voltage -festivaaleilla. Heaven And Hellin oli tarkoitus tehdä kesäkiertue ja Jorn oli palkattu Ronnie James Diolle varamieheksi, siltä varalta että syöpää vastaan taistellut Ronnie ei pystyisi jotain keikkaa sairautensa takia hoitamaan. Valitettavasti Dio hävisi kamppailun lohikäärmettään vastaan ja kiertue jäi tekemättä. Tämä Jornin kunnianosoitus esikuvaansa kohtaan ilmestyi heinäkuussa ja sai osakseen krittikkiä kuolemalla rahastamisesta. Se oli kuitenkin aiheetonta, sillä levy oli ollut suunnitteilla jo vuotta ennen tietoa Dion sairaudesta. Sitä paitsi osa levyllä kuultavista kappaleista on äänitetty Jornin toimesta jo vuosia sitten. Jorn on tehnyt cover-versioita Rainbown, Black Sabbathin ja Dio-yhtyeen kappaleista koko uransa ajan.

Dio on raskas levy. Vaikka mukana on nopeitakin kappaleita, yleistunnelma on hidas ja synkkä. Edes Stand Up And Shout ei hyökkää päälle niin kuin sen pitäisi. Jornin bändi ei kykene aivan alkuperäisten esitysten tasolle. Niinhän se usein on näiden tribuuttien kanssa. Kappalevalikoima on loppujen lopuksi hyvä. Pääpaino on Dion, siis yhtyeen tuotannossa. Aivan ilmeisempiä hittejä ei ole valittu mukaan. Toisaalta olisiko ehkä niin pitänyt tehdä? Stargazer, Heaven And Hell ja Holy Diver ovat kuitenkin ne biisit joista Ronnie muistetaan ja jotka ensimmäisinä tulevat mieleen. Nyt valinta on osunut vähän kakkosluokan hitteihin, mutta väliäkö tuolla. Levy kuulostaa yhtenäiseltä ja Lord Of  The Last  Day on melkein alkuperäistä parempi. Ja kuunnelkaapa Sacred Heart! Siitä ei pääse mihinkään, että Jornin lauluääni on voimakas ja tuo paikka paikoin mieleen Dion. Levyn ainoa Jornin säveltämä kappale Song for Ronnie on levyn heikko lenkki, mutta osoitus siitä että tässä on oltu vilpittömästi liikkeellä. Näiden kavereiden silmissä ei kiiltele taalat, vaan ihan aidot kyyneleet mestarin muistolle. 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit