Willy and the Poor Boys




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 388. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Vaikka 1960-luvulla LP-levyjen kesto oli useasti vain 30 minuuttia, kolmen levyn julkaiseminen saman vuoden aikana oli hyvin harvinaista. Useasti levy-yhtiöt halusivat artisteiltaan LP-levyn jos heidän single oli menestynyt. Tämän johdosta useat 60-luvun julkaisut sisältävät paljon joko hätäisesti sävellettyä täytemateriaalia tai covereita.

Willy on CCR:n levyistä jäänyt itselleni ehkä etäisimmäksi sillä minusta puolet sen materiaalista jää alle aikaisempien levyjen tason. Hittisinglen Down On The Corner/Fortunate Son lisäksi John Fogerty on säveltänyt levylle vain yhden todella vahvan biisin, nimittäin Midnight Specialin. Onneksi bändi teki heti Beach Boysin jälkeen oman coverinsa Lead Bellyn biisistä Cotton Fieldsistä. Näin tälläkin levyllä on neljä loistavaa biisiä. Loput kuusi jäävät selvästi näiden varjoon.

Hankin itselleni kesällä 2014 vuosien miettimisen jälkeen useita turhankin kuluneita CCR:n vinyylivanhuksia. Vain pari kuukautta myöhemmin Universal julkaisi harmikseni bändin kaikki studiolevyt yhdessä laatikossa. Vaikka 60- ja 70-lukujen vinyyleillä on kieltämättä oma autenttisuuden leima, uudet paksut vinyylit löysivät jouluksi uuden kodin. Uskon että molemmat vinyylit tulevat soimaan useasti kotonani. Laatuyhtiönä tunnettu Analogue Productions julkaisi sekin samana vuonna levystä oman painoksen.

Bändin perustamisen 40-vuotisjuhlan kunniaksi uusintajulkaistulle CD:llä on laitettu extroina kaksi Live In European raitaa sekä kiinnostava versio Down On The Cornerista. Sillä esiintyy kosketinsoittaja Booker T. Jones ja kitaristi Steve Cropper.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit