Thrak




King Crimson muuttui 1990-luvulla kuusimiehiseksi "tuplatrioksi". 1980-luvun Crimsonin Frippin, Belew'n, Brufordin ja Levinin seuraan liittyivät rumpali Pat Mastelotto ja stick-taituri Trey Gunn. Tuplatrion soundiin oli päässyt tutustumaan jo ennen tämän levyn julkaisua VROOOM-cd:n verran, mutta tällä levyllä uusi muoto julkistettiin virallisemmin. Uudenlainen kokoonpano mahdollisti uudenlaisia musiikillisia ratkaisuja, mutta se toi myös omia rajoituksiaan.

Musiikillisesti King Crimson oli jälleen astunut askeleen tai pari johonkin suuntaan. Parhaimmillaan tuplatriotyöskentely teki kappaleista jännittäviä kummankin puolikkaan käsitellessä kappaletta samanaikaisesti eri tavoilla. Pahimmillaan kappaleet menevät rankasti kakofonian puolelle. Kylmäksi tämä levy ei missään tapauksessa jätä.

Vanhojen Crimso-perinteiden mukaisesti levyllä on mukana myös kauniita kappaleita. One Time soitetaan hillitysti. Hymy nousee huulille monien muidenkin kappaleiden kohdalla, ja Dinosaur on mukavan tarttuva. Joissakin levyn instrumentaaleissa yhteinen sävel jää löytämättä, mutta niissäkään herrojen taituruutta ei voi olla ihastelematta.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit