Till Deaf Do Us Part




Slade putsasi pöydän Reading'in hard rock festareilla elokuussa 1980 esiinnyttyään Ozzy Osbournen sijasta (Ozzyn ensimmäinen UK tour oli lokakuussa). Slade huomasi uuden, raskaan rokin innoittaman fanijoukon korvanneen ne ikääntyneet glam rock fanit, jotka olivat hylänneet bändin jo heidän 1977 kiertueellaan.

Festarihuuman jälkilöylynä Slade kiirehti markkinoille kevääksi 1981 uuden levynsä, jolla oli mukana kuitenkin vain neljä uutta biisiä loppujen tultua parin vuoden takaiselta ja pahasti flopanneelta albumilta. We'll Bring The House Down nimen saanut levy menestyi erinomaisesti, mutta itse en siihen tuolloin tutustunut. Mutta vain puoli vuotta sen perään ilmestynyt Till Deaf Do Us Part kuului nuoruuteni soundtrackiin sillä naapurin kaveri omisti sen ja äänitti siitä itselleni muistaakseni kymmenen kappaletta TDK D-60 kasetille. (Kasetin toiselle puolelle tuli Ozzyn esikoissoolo). Vaikka albumi ei ollut nuoruuteni suurimpia suosikkeja, kuuntelin sitä kohtuupaljon. 

Hankin Till Deaf Do Us Partin itselleni ensiksi tiedostomuodossa maaliskuussa 2011 ikään kuin alkuperäisen albumin 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Heti ensikuuntelemalla levy kolahti minuun uudestaan. Kirjastosta löytynyt levy oli remasteroitu 2007, joten sain kuunteluun myös Ruby Red -singlen kääntöpuolen Funk Punk & Junk, joka on kyseisen CD:n ainoa bonuskappale. Levyltä julkaistiin peräti kolme singleä, mutta mikään näistä ei noussut saarivaltakunnan top-20:een. Lock Up Your Daughters menestyi kumminkin kohtuullisen hyvin ja se soi aikanaan myös varsin paljon Suomen ainoassa (!) radion musiikkiohjelmassa Rockradiossa.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit