Till Deaf Do Us Part




Slade putsasi pöydän Reading'in hard rock -festareilla elokuussa 1980 esiinnyttyään Ozzy Osbournen sijasta (Ozzyn ensimmäinen UK tour oli lokakuussa). Slade huomasi uuden, raskaan rokin innoittaman fanijoukon korvanneen ne ikääntyneet glam rock -fanit, jotka olivat hylänneet bändin jo heidän 1977 kiertueellaan.

Festarihuuman jälkilöylynä Slade kiirehti markkinoille kevääksi 1981 uuden levynsä, jolla oli mukana kuitenkin vain neljä uutta biisiä loppujen tultua parin vuoden takaiselta ja pahasti flopanneelta albumilta. We'll Bring The House Down menestyi erinomaisesti, mutta itse en siihen tuolloin tutustunut. Mutta vain puoli vuotta sen perään ilmestynyt Till Deaf Do Us Part kuului nuoruuteni soundtrackiin sillä naapurin kaveri omisti sen ja äänitti siitä itselleni muistaakseni kymmenen kappaletta TDK D-60 kasetille. (Kasetin toiselle puolelle tuli Ozzyn esikoissoolo). Vaikka albumi ei ollut nuoruuteni suurimpia suosikkeja, kuuntelin sitä kohtuullisen paljon. 

Reilun 20 vuoden kuuntelu tauon jälkeen levy kolahti minuun vastustamattomasti uudelleen. Till Deaf Do Us Partilta julkaistiin peräti neljä singleä, mutta mikään näistä ei noussut saarivaltakunnan top-20:een. Lock Up Your Daughters menestyi kumminkin kohtuullisen hyvin ja se soi aikanaan myös varsin paljon Suomen ainoassa (!) radion musiikkiohjelmassa Rockradiossa. Oma suosikkini on kuitenkin levyn avausraita Rock And Roll Preacher, joka on enemmän AC/DC kuin australialaiset itse.

Kolmanteen (1991, 1999 & 2007) CD-painkseen saatiin lopulta bonuksena Ruby Red -singlen kääntöpuolen Funk Punk & Junk. Kyseinen sinkku julkaistiin Englannissa myös tuplasinkkuna, joka sisälsi maistiaisina pari tulevan On Stagen vetoa (joista Rock And Roll Preacher sisältää LP:ltä editoidun intron).

Petri Myllylä / 24.3.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit