Slade on Stage




Itselläni on lämmin mutta etäinen suhde Sladeen jo lapsuudestani lähtien. Ollessani alle kouluikäinen natiainen Sladen levyt soivat naapurin isompien lasten grammareissa. Muistan siltä ajalta useita bändin 70-luvun alun hittejä. Oma Slade-diggailuni alkoi kuitenkin kaverilta lainatusta Till Deaf Do Us Part -levystä ja On Stage taisi olla bändin ensihankintani. 

On Stage dokumentoi selkeästi sen kehityksen kuinka Slade muuttui vuodessa vanhoista glam rock hepuista raskaaksi rockbändiksi. Newcastelen City Hallissa 18.12.1981 äänitetty, mutta vasta vuotta myöhemmin julkaistu albumi ei ollut ilmestyessään mikään hitti, mutta esimerkiksi oma tuolloinen tietolähteeni Kerrang-lehti antoi sille viisi tähteä. Itselleni selvisi vasta syksyllä että maaliskuussa 1982 julkaistun Ruby Red -tuplasinkun bonuslevyllä (tämä keikka osattiin siis jo tuolloin) olevat live-biisit ovat samoja versioita kuin On Stagelle. Sitävastoin edelleenkään en ole varma onko levyn kanssa samoihin aikoihin julkaistun (And Now The Waltz) C'est La Vie -sinkun kääntöpuoli Marry Xmas Everybody Newcastlen keikalta. 

Joidenkin aikalaistietojen mukaan albumista oli tarkoitus julkaista tuplalevy. Valitettavasti näin ei käynyt ja niinpä tarjolla on jämäkkä kymmenen biisin kattaus uudessa nousussa olleen bändin lavakiihkoa. Äänitysvuoden 1981 ensimmäiseltä Slade-LP:ltä kuulaan sen nimikappale We'll Bring The House Down sekä When I'm Dancin' I Ain't Fightin'. Kuukautta ennen äänitystä julkaistulta Till Deaf Do Us Partilta mukana ovat sen avausraidat Rock And Roll Preacher ja Lock Up Ypur Your Daughters sekä A Night To Remember. Olisin mielelläni kuullut lisää uudempaa materiaalia, varsinkin kun nyt levylle valitut neljä oldies'ia olivat mukana jo neljä vuotta aiemmin Slade Alive vol. 2:lla. On Stage on onneksi kuitenkin kiinnostavuudessaan ihan eri luokkaa kun viisi vuotta aiempi live.

Myin pois oman vinyylini jo 80-luvulla ja kuulin levyn pitkän tauon jälkeen 2006 kun se uusintajulkaistiin kokonaisuudessaan osana Slade Alive! - The Live Anthology boxia. Saatuani vinyyli-innostuksen ostin myös tämän nuoruuteni soundtrackiin kuuluvan levyn hyllyyni. Olen sen myös muutamaan otteeseen kuunnellut ja toivon yhä että levystä tehtäisiin laajennettu painos. Nyt levy jää vaivaisen yhdeksän biisin mittaan, plus yleisön laulama (ja puolen minuutin mittaan editoitu) You'll Never Walk Alone.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit