Performocracy




Ruotsalainen iskelmä- tai euroviisuheviä soittava The Poodles ihastutti ihmisiä viime vuonna livelevyllä ja –DVD:llä. Tuon julkaisun yhteydessä kerrottiin, että bändi on siirtynyt italialaisen Frontiers-levy-yhtiön rosteriin. Frontiers tunnetaan nimenomaan erinomaisista hard rock –julkaisuista. Heitä ei jännitä laittaa markkinoille levyjä noloimmilta, ei juuri kenenkään diggaamilta AOR-bändeiltä. The Poodles on silkkaa aaooärrää, mutta noloksi bändiä ei voi ilkeämielisinkään moittia. Ei heitä oikein voi mistään mollatakaan. Yhtye tekee juttuaan täysillä ja onnistuneesti. Häpeily ei sovi tähän kuvaan.

Live-julkaisut antoivat kuvan iloisesta, osaavasta ja kaikin puolin positiivisesta yhtyeestä. Rokkaavat kappaleet olivat kulkevia ja slovarit sydäntä särkeviä, joskin perin kliseisiä. Performocracy jatkaa tuolla positiivisella linjalla, vaikka yhtyeen tekstit kertovat tällä kertaa synkistä ja ikävistä jutuista. Niin syvälle ei mennä, etteikö pohjalta ponnistettaisi pintaan. Ja jos kukaan muu ei auta, niin The Poodles jeesaa. Sanoituksista kuulee, että bändin solistin muksut ovat kasvaneet sen verran isoiksi, että isällisiä neuvoja pitää antaa. Ja onko parempia tapoja kuin tämä? 

Performocracyn materiaali on ehkä aavistuksen varovaisempaa kuin yhtyeen aiemmat tekeleet. Se ei ole aivan niin hilpeää kuin ennen. Toisaalta kappaleet kuulostavat hienommilta kuin koskaan. Tekemisen laatu on todella korkealla. Hittejä levyllä on vaikka kuinka monta. Nyt bändin täytyy vain päättää missä järjestyksessä ne julkaistaan sinkkuina tai videoina. Kyllä, Frontiers on siitä hieno levylafka, että se uskoo vielä noihin vanhoihin markkinointiformaatteihin.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit