Black Sabbath: Heaven And Hell




Vuonna 1979 Black Sabbath oli antanut potkut Ozzy Osbournelle. Bändi oli uransa pohjalla ja vaikka Tony Iommi sai houkuteltua uudeksi laulajaksi Ronnie James Dion, bändin hajoaminen näytti todennäköiseltä Geezer Butlerin palattua Englantiin hoitamaan henkilökohtaisia asioitaan. Dio hankki uudeksi basistiksi vanhan Elf ja Rainbow soittokaverinsa Craig Gruberin, mutta Geezerin saatua omat asiansa kuntoon ja kuultua bändin äänittämää uutta materiaalia, basistina oli bändin birminghamlainen Geoff Nicholls. Alkujaan Iommin palkkaama kakkoskitaristi vaihtoi basson koskettimien ja oli mukana bändissä 28 seuraavaa vuotta.

Muutamaan edelliseen Black Sabbath -levyyn verrattuna Heaven And Hell on todella uudistunut ja elinvoimainen. Toki Iommin riffit ovat samaan tapaan iskeviä kuin ennenkin, mutta Dion ansiosta myös laulupuolella on enemmän annettavaa. Myös Geoff Nichollsin soittamat kosketinsoittimet antavat kappaleille uutta väriä. Tutustuin Heaven And Helliin vasta 1981 jolloin äänitin kaveriltani Die Young -singlen. Nykyään levyhyllyssäni olevan maxisinkun kääntöpuolella on levyn lähes kymmenminuuttinen liveveto. Seiskatuumaisen ostaja sai biisistä puolet lyhyemmän version. 

Warner on viime vuosina ottanut kiitettävästi uusintapainoksia klassikko vinyyleistä. Heaven And Hellin uusin painos, kuten digilevynkin kulkee nimellä Deluxe Edition. Bonuksena tulee radiopromosingellä julkaistu monomiksaus Lady Evilistä. Heaven And Hell ja Mob Rules Deluxelle laitettu Die Young ovat videoiden ääniraitoja, mutta bonuslevyn avaava Children Of The Sea on aito liveäänitys Lontoosta toukokuulta 1980. Näiden bonuksien takia ei kannata ainakaan USA vinyyliä päivittää. Bonuslevyn helmi on neljä kappaletta Harfordin keikalta. Vaikka tämäkin lämmittää fanin mieltä, herää kysymys miksi tätä radiokeikkaa (lue arvio) ei julkaistu kokonaisuudessaan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit