Faces: Ooh La La




Rod Steward oli syksyllä 1972 tähti isolla T:llä. Miehen soololevyt myivät erityisesti Amerikassa aivan eri määriä kuin hänen bändilevyt. Muut Faces-soittajat huomasivat että laulaja ei enää halunnut tuoda omia biisejään bändin harjoituskämpälle eikä studioon vaan säästi hittipotentiaalia omaavat biisinsä soololevyilleen. Itse asiassa kun Ooh La La'n äänitykset alkoivat, ei laulaja ollut edes paikalla omien soolokiireidensä johdosta. Basisti Ronnie Lane nousi tämän johdosta aiempaa selvemmin osille omien, itsensä laulamien biisien kanssa.

Faces ei ole nuoruuteni bändejä ja tutustuin sen musiikkiin tarkemmin vasta 2000-luvun alussa. Ehdin kuunnella Ooh La La'ta vuosia tiedostomuodossa ennen kuin ostin hyllyyni hyvin erikoisilla kansilla varustetun alkuperäisen amerikkalaisen vinyylipainoksen. sellaisella ajatuksella voisiko se olla yksi rockin historian unohdetuista mestariteoksista. Vajaan kymmenen kuuntelukerran jälkeen luovutin. Kymmenen ihan hienoa biisiä ei nostanut innostustani vaikka kyseessä on selkeästi bändin paras julkaisu. Huono se ei ole missään tapauksessa, mutta ei myöskään mikään ohittamaton helmi.

Ennen albumia helmikuussa 1973 julkaistun Cindy Incidentallyn b-puolelle laitettu Skewiff (Mend The Fuse) löytyy kosketinsoittaja Ian McLaganin kasaamalta neljän CD:n boxilta Five Guys Walk Into A Bar. Laatikosta löytyy myös samalta keväältä kiinnostavia BBC-äänityksiä kuten Stewartin kehuman Free'n The Stealer. BBC sessiolla kuultavat Jimi Hendrixin Angel ja soul-klassikko I'd Rather Go Blind tulevat Stewarti´n soololta Never A Dull Moment mikäli alleviivaa sitä että Faces oli 1973 enemmän laulajan taustayhtye kuin itsenäistä linjaa kulkeva ja omillaan toimeentuleva rock-yhtye.

Pian albumin julkaisun jälkeen Ronnie Lane jätti bändin ja hänen tilalle otettiin kesällä 1973 juuri hajonneen Free'n Tetsu Yamauchi (jonka edeltäjä Andy Fraser oli kakkosvaihtoehto). Uusiutunut bändi ei saanut seuraavan kahden vuoden aikana julkaistua kuin pari singleä, jouluksi 1973 julkaistu Pool Hall Ritchard  sekä vuotta myöhemmin ilmestynyt You Can Make Me Dance, Sing or Anything. Se kuulostaa siltä että olisi sekin voinut hyvin olla Stewartin soololevyltä. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit