Whitesnake: Slide It In




Whitesnaken uusittu kokoonpano työskenteli studiossa varsin veltosti. Levy-yhtiön harmiksi se sai heinäkuun deadlineen mennessä valmiiksi vain sinkun Guilty Of Love/Gambler. Heti ilmestyttyä ostamani sinkun takakannessa kerrotaan tulevan levyn nimi, mutta lopulta sen ilmestyminen venyi yli puoli vuotta. Niistä Guilty sai ensiesityksen elokuussa Doningtonin jättifestarilla, josta kuvattu konserttivideo odottaa yhä DVD julkaisuaan.

Kitaristi Mel Galley sai alkujaan kutsun bändiin jo vuonna 1978, mutta liittyi siihen vasta 1983 haudattuaan sitä ennen vuodesta 1969 toimineen Trapezen. Galley toi mukanaan kasan kelpo biisejä. Gambler, Give Me More Time ja erityisesti singlenäkin julkaistu Love Ain't No Strangers loistavat tällä vihdoin tammikkuussa 1984 julkaistulla levyllä. Niiden lisäksi levyltä löytyy mainitun hienon sinkun lisäksi kieli poskella kirjoitettu, naurettavan seksistinen nimikappale Slide It In sekä discobiittiä hyödyntävä, singlenä julkaistu keikkbravuuri Standing In The Shadow. Siitä julkaistiin muuten 1987 Is This Love -singlellä uusi miksaus. Kymmenen biisin levyltä ei juuri heikkoa raitaa löydä ja Slide It In'iä voikin pitää yhtenä bändin historian parhaista levyistä. Sessioissa äänitetty blues-cover Need Your Love So Bad ilmestyi C-kasetin bonuksena sekä Give Me More Time -singlen kääntöpuolella. Levyn viides singlejulkaisu Slow An' Easy julkaistiin vain Amerikassa.

Coverdale oli neuvotellut vuonna 1983 bändilleen uuden levydiilin Amerikkaan. Whitesnaken menestys oli jäänyt Amerikassa varsin pieneksi, mutta Geffen janosi menestystä. Kuullessaan levyn Euroopan miksauksen, jenkit halusivat hiukan tohtoroida sitä saadakseen kaupattua sen helpommin paikallisille radio-dj:lle. Levyn äänitysten jälkeen bändin kokoonpanossa oli jälleen tapahtunut muutoksi. Niinpä bändiin palannut Neil Murray soitti Amerikan versiolle omat bassottelunsa ja Micky Moodyn tilalle tullut nuori John Sykes vetäisi uusiksi muutamat kitarasoolot. Ostin nuoruudessani Englannissa syksyllä 1984 kuvalevynä julkistun Amerikan miksauksen ja tämä versio levystä on itselleni ollut se rakkaampi. Itselläni on peräti seitsemän Slide It In'iä, ja vaikka kuvalevy Special U.S. Remix Versions on niistä rakkain muistoesine ylivoimaisesti eniten kuuntelen sen mustavinyylistä amerikkalaista versiota. Japanilaiset julkaisvat Amerikan miksaukset omana erikoisjulkaisuna American Remix Version, jossa on mukana myös David Coverdalen haastettelu koskien biisien uusia versioita.

EMI julkaisi vuonna 2009 levystä remasteroidun CD:n, jolla on mukana iso joukko bonuksia, ja yksi ikävä kömmähdys. Levylle päätynyt Need Your Love So Bad ei ole Coverdalen ja Jon Lordin kahdestaan 1983 tekemä versio vaan samasta biisistä kolme vuotta myöhemmin äänitetty. Erehdys on harmillinen asia sillä ainoa moite Slide It In'iä kohtaan on Lordin statistina olo. Need Your Love So Bad olisi tätä vääryyttä hiukan korjannut.

Julkaisun kakkoslevy on DVD, jonka anti ei tuo mitään uutta bändin fanille. Mukana ovat promovideot, kesän 1983 sinkun live-esitys Doningtonista sekä 90- ja 2000-lukujen versioita levyn kappaleista.  CD:n perustana ei ole alkuperäinen UK- vaan US-miksaus. Niiden lisäksi mukaan on laitettu ne alkuperäiset miksaukset, joita eniten muutettiin Jenkkiversioon. CD:n biisijärjestys on jälleen pantu uusiksi. Amerikkalaiset (John Kolodner) muokkasivat alkujaan englantilaisten tekemää alkuperäistä kappalejärjestystä. Nyt puolestaan David Coverdale muokkaa hiukan amerikkalaisten tekemää biisijärjestystä. Tämä uusi järjestys on kaikin puolin järkevä enkä näe sen muokkaamisessa mitään pahaa. Mutta se alkuperäinen Need Your Love So Bad...

Petri Myllylä

 

Slide It In on käännekohta Whitesnaken taipaleella. Kokoonpano on muuttunut melkoisesti edellisestä levystä, ja sen kuulee. Cozy Powellin rummutus on selvästi tiukempaa kuin Ian Paicen. Musiikki muuttui enemmän amerikkalaisia kosiskelevaksi, ja albumi olikin ensimmäinen Billboardin listalle päässyt Whitesnake levy. Tällä levyllä kuullaankin jälleen kerran kelpo Whitesnake kappaleita kuten Slow An' Easy, Love Ain't No Stranger, Guilty Of Love ja Standing In The Shadow.

Slide It Inistä on olemassa kaksi versiota. Toinen on alkuperäinen, toinen Amerikan markkinoita varten uudelleenmiksattu. Tärkeämpänä erona on kuitenkin se, että jenkkiversiolla Micky Moodyn tilalla soittaa John Sykes ja Colin Hodginsonin tilalla yhtyeeseen palannut Neil Murray. Kummallakin versiolla on hyvät ja huonot puolensa, mutta jenkkiversio vetää minusta pidemmän korren.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit