Mirror Ball




Def Leppard julkaisee vasta nyt ensimmäisen livensä. Se on sikäli yllätys, että bändi ei ole ollut viime vuosina aivan 80-luvun lopun iskussa. Odotin liveä ja viimeistä The Best Of -kokoelmaa jo paljon aiemmin. Yhtye on elänyt hiljaiseloa ja sen jäsenet ovat osallistuneet erilaisiin sivuprojekteihin. Meneehän se miljonäärin aika niinkin.

Vaikka Def Leppardin konsertti on alusta loppuun asti tarkkaan ja piirulleen mietittty kokonaisuus, olen nähnyt bändiltä innostavan ja uuvuttavan keikan. Liekö kuulijan hienovirityksessä ollut vikaa ensimmäisellä kerralla? Joka tapauksessa tämä konserttitallenne on kerätty useammalta keikalta. Muistatteko 80-luvun live-klassikot Iron Maidenilta ja The Scorpionsilta? Scream For Me. Kaliforniassa on nytkin käyty.

Mirror Ball on hyvä ja energinen paketti. Bändi antaa itsestään huomattavasti rokkaavamman vaikutelman kuin mitä 90-luvun tai 2000-luvun levyjen perusteella voisi olettaa. Isoimmat hitit ovat tietenkin 80-luvun Pyromania- ja Hysteria-levyiltä. Eihän niitä voi olla soittamatta. Ja kyllä livestä olisi tullut perin luotaantyöntävä ilman niitä. Aivan klassikkokamaa tämä ei kuitenkaan ole. Kakkoslevyn akustinen aloitus ei aivan kanna, vaikka osoittaakin ketä valtaosa amerikkalaisista vaihtoehtorokkareista matkii. Mukana on kolme uutta studioraitaa ja 50 minuutin DVD jolle on poimittu muutama live-esitys ja pari videota. Bändi on kuulemma paketista ylpeä. Sittenhän sellainen on ostettava, eiks Yeah?

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit