Jeff Beck Group II: Rough And Ready




Alkuperäinen Jeff Beck Group hajosi juuri ennen suunniteltua esiintymistä Woodstockin festivaaleilla elokuussa 1969. Beck aloitti uuden bändin kasaamisen seuraavana vuonna jolloin rumpali Cozy Powell liittyi maestron ja tuottaja Mickie Mostin seuraan miesten lentäessä Dertroitiin äänittämään aitojen Motown muusikoiden kanssa. Noita äänityksiä ei käytetty tässä lopulta keväällä 1971 äänitetyllä levyllä.

Matkan varrella bändin miehistö laajeni pala palalta. Basisti Clive Chamanin kautta bändiin löytyi pianisti Max Middleton, joka oli näistä JBG II miehistä pisimpään kitaristin kelkassa. Bändin alkuperäinen laulaja sai kenkää puolessa välissä sessioita. Tilalle tuli Gass nimisestä bändistä basistilaulajana toiminut Bob Tench.

Rough And Ready on minusta erinomainen esimerkki siitä että liian monesta elementistä kasattu soppa ei oikein maistu makoisalta. Levyn musiikki eroaa selvästi bändin edellisen kokoonpanon raskaasta rokista. Toisaalta tällä levyllä ei ole vielä kovinkaan paljon Beckin hienoja jazzmaisia kitarointeja. Jos levy pitää änkeä johonkin kategoriaan, laittaisin sen soul tai funk laatikkoon. Mikäli jokin levyn seitsemästä kappaleesta tulee nostaa esille, ehdottaisin ykköspuolen päättäävää Raynes Park Bluesia. Sittemmin CD painoksissa biisi sai tekijänsä mukaisen nimen Max's Tune.

Joskus vuonna 1971 tai 1972 Ritchie Blackmore näki tämän kokoonpanon keikan ja kiinnitti huomiota kolleegansa bändin energiseen rumpaliin Cozy Powelliin. Tähän mieheen Ritchie otti yhteyttä syksyllä 1975 rakentaessaan uutta bändiään.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit