Present




Legendaarinen, joskin luvattoman pienelle suosiolle aikanaan jäänyt ja nykyäänkin lähinnä kulttimainetta nauttiva, Van Der Graaf Generator kokoontui yhteen vuonna 2004. Bändi oli hajonnut jo vuonna 1978, joten uskollisten fanien pitkä odotus todellakin palkittiin. Toki bändin muut jäsenet eli David Jackson – saksofoni ja huilu, Hugh Banton – koskettimet ja Guy Evans – rummut olivat soittaneet nokkamies Peter Hammillin konserteissa ja levyillä aina silloin tällöin.

Present kuulostaa siltä miltä VDGG aina. Bändi on soundiltaan raaka ja tietyllä tapaa brutaali ja jopa punk. Se ei kuulosta ollenkaan perinteiseltä vanhan ajan progebändiltä. Ei se tietenkään kuulostanut alkuaikoinaankaan. Siinä bändin salaisuus ja Akilleen kantapää lieneekin. Se ei ole ikinä kuulostanut muulta kuin itseltään. Sen soundia on vaikea lokeroida. Se on tumma ja pahanenteinen. Moista on ehkä vaikea myydä. Musiikiltaan Present kuulostaa nykyaikaiselta, mutta toisaalta sen voidaan ajatella edustavan menneisyyttä. Mikään ei  todellakaan ole muuttunut. Bändi soittaa ihan yhtä hyvin kuin nuoruuden päivinään. VDGG:n musiikki on ajatonta ja tekstit ajankohtaisia aina.

Levyn parhaat raidat ovat Every Bloody Emperor ja Nutter Alert. Niissä on jopa tiettyä hittipotentiaalia. Hammill laulaa molemmat tyylilleen uskollisena. Hänen narinansa voi vaatia totuttelua, mutta siitä ei pääse mihinkään etteikö se olisi juuri sopiva näihin kappaleisiin.

Tämän tupla-CD:n toisella levyllä bändi improvisoi. Jameista parhaiten onnistuvat Double Bass ja  Manuelle. Niissä Jacksonin osuus korostuu. Harmi, että Present jäi hänen viimeiseksi VDGG-studiolevyksi.

Tero Honkasalo  


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit