Mercury's Down




Tässä on taas esimerkki siitä että ei ole koiraa karvoihin katsominen. Mitä tuo sitten ikinä tarkoittaakaan? Joka tapauksessa Survivor-mies Jimi Peterikin bändissä Pride of Lionissa kannuksensa hankkinut amerikkalainen Toby Hitchcock on tehnyt väkevän soololevyn, tai jos tarkkoja ollaan, se on teetetty hänelle, mutta se on eri juttu. PoL:n levyjen perusteella ei moista olisi uskonut. Ne olivat aika kevyttä materiaalia. Siitä huolimatta, että mies on aiemminkin laulanut hienosti ja hänen äänensä on korkea ja vahva, tämä levy onnistuu yllättämään positiivisesti.

Mercury’s Down on verevää ja menevää hard rockia. Tietysti se on sitä melodisempaa, vähän vanhanaikaista, aikuisille osoitettua mallia, mutta kyllä tästä voi pitää rankemmankin musiikin ystävä. Tobyn ja ruotsalaisen säveltäjä,- kitaristi- ja tuottajaystävänsä Erik Martenssonin kirjoittamat kappaleet ovat lähempänä Europen ja vastaavien eurooppalaisten bändien tyyliä ja soundia kuin Survivorin , Foreignerin tai vastaavien amerikkalaisten kilpailijoiden. Paikka paikoin kosketinosuuksista tulee mieleen jopa Nightwish. Vaikka koskettimilla onkin iso osuus, niin tämä on silti vahvasti kitaravetoinen levy. Kuunnelkaa kakkosraita Strong Enough, jos ette usko.  John Norumin soolokiekko Face The Truth lienee lähin mieleentuleva vertailukohta.  Ja tuolla lauloi sentään itse Glenn Hughes.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit