Pawn Hearts




Valitettavasti monen hienon bändin uran varrelle sattuu hienoja hetkiä, menestystä, paljon työtä ja uupumus, joka käy voittamattomaksi ja lopulta hajottaa yhtyeen. Juuri näin kävi Van Der Graaf Generatorille vuonna 1972. Yhtye oli julkaissut edellisenä vuotena uransa parhaan levyn. Se oli tehnyt hurjasti keikkaa. Ja sitten yhtäkkiä yhtyeen nokkahahmo Peter Hammill ilmoitti, että nyt saa kiertäminen riittää. Eipä David Jacksonilla, Guy Evansilla ja Hugh Bantonilla ollut paljon vastaan panemista.

 

Miten tuohon tilaan oli tultu? Van Der Graaf Generator oli parin kolmen vuoden aikana julkaissut useamman hyvän levyn ja saavuttanut kovan keikkabändin maineen. Yhtyeen levy-yhtiö toimi myös heidän managerinaan, joten ei ole ihme, että shekkejä kirjoitettiin vain bändiltä poispäin. Silti tai ehkä juuri sen takia Pawn Hearts on niin raivokas levy kuin se on. Bändi oli ahkeran keikkailun ansiosta erittäin tiukassa iskussa.

Levyn avaava, huojuvaan ja jollain tapaan hypnotisoivaan riffiin ja laulumelodiaan perustuva, Hammillin kynäilemä Lemmings on kuulunut VDGG:n keikkasettiin vielä nykyäänkin. Toisena kuultava Man-Erg on myös kokonaan Hammillin käsialaa. Kappale on raakuudessaan erinomainen. Sähkökitaraa Pawn Heartsilla soittaa King Crimsonista tuttu Robert Fripp. Ei ole siis ihme, että nimenomaan kitarakuvioiden ansiosta tämä levy on omaa luokkaansa. Se loi tavallaan pohjan tuleville VDGG-levyille, vaikkei Fripp enää myöhemmin mukana ollutkaan. Hugh Bantonin kosketinarsenaali on täydessä käytössä koko levyn ajan.

 

Mielestäni levyn huipennus on kuitenkin alkuperäisen albumin B-puoli, eli reilut 23 minuuttia kestävä A Plague Of Lighthouse Keepers. Se on kokoelma lyhyitä sävellyksiä, joita on kirjoittanut koko yhtye yhdessä ja erikseen. Nuo pienet pätkät muodostavat kerrassaan mahtavan ja hienosti kappaleen tarinaan sopivan äänimaiseman. Kertomus on eräänlainen matka sekopäisyydestä täyteen hulluuteen.

 

Vuoden 2005 remasteroitu CD sisältää muutaman bonusraidan. Niistä Theme One oli alkuperäisen amerikkalaisen vinyylin A-puolen toinen biisi. W oli tuon Theme One -single B-puoli. Tosin tämä versio on eri kuin singlellä käytetty. Noiden lisäksi mukana ovat Evansin kirjoittama Angle of Incidents, Jacksonin tekemä Ponker's Theme ja Bantonin Diminutions. Pelkästään parempien soundien takia vanhaa CD:tä ei siis tarvitse päivittää.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit