Aqualung




Nuoruudessa nähty lyhyt TV-esiintyminen, jossa hassusti yhdellä jalalla seissyt laulaja soitteli huilua ei uponnut raskasta rokkia diggailevalle teini minälle. Jethro Tull oli sen jälkeen pari vuosikymmentä minulle ei, ei -musaa. Joskus vuosituhannen vaihduttua ja keski-ikää lähentyessäni ostin bändin kesän 1970 Isle of Wightin festarilla äänitetyn levyn. Hyväksi havaitun liven innostamana aloin hissun kissun tutustumaan myös bändin studiolevyihin. Maaliskuussa 1971 julkaistu Aqualung (kuvissa orginaali UK kannet, etiketit ja sisäpussi) ei kuitenkaan ollut se ensimmäinen levy johon tuolloin tartuin.

Tutustuin 2008 monikanavaiseen musiikkiin ja sen jälkeen olen hankkinut 5.1 miksattuja Blu-ray-, SACD- ja DVD-levyjä. Aqualung kuuluu niihin 1970-luvun alun levyihin, joista tehtiin myös nelikanavainen miksaus. Vuonna 1974 ilmestynyt 8 track autokasettijärjestelmä ja seuraava vuonna ilmestynyt Quad-LP (kuvat 8-10) eivät kuitenkaan saaneet tuolloin suurta suosiota ja ajatus nelikanavaisesta musiikista hautautui yli 20 vuodeksi.

Muusikko Steven Wilson miksasi Aqualungin uusiksi vuonna 2011, jolloin levy täytti 40 vuotta. Samalla hän loi siitä uuden monikanavaisen miksauksen. Ostin kauppoihin saadun laatikon (kuvat 11-13) vasta 2019, mutta olen kuunnellut sitä sen jälkeen autossa stereona (CD:nä) ja "leffa-huoneessa" monikanavaisena (Blu-ray'nä). Tänään kuuntelin ensimmäisen kerran neljän hopeakiekon ja kirjan kanssa samaan laatikkoon laitetun vinyylin (joka on sittemmin julkaistu myös erikseen). Hassua että sama uusi miksaus tuntui paikoin ärsyttävän kovalta ja analyyttiseltä vinyylinä mutta CD:nä se on miellyttänyt minua varauksettomasti. 

Petri Myllylä / 04.10.2020

 

Laitapuolen kulkija istuu puiston penkillä räkä nenästä valuen ja pahat mielessä katselen pikkutyttöjen leikkiä. Aika moinen tapa aloittaa tämän levyn nimikappaleen teksti. Jethro Tullin solisti Ian Anderson on hyvä kuvailemaan erilaisia yhteiskunnan vähempiosaisia. Tällä levyllä hän kirjoittaa nimenomaan noista hylkiöistä ja heidän elämästään. Hahmot ovat sen verran eläväisiä ja tavallisia, että niitä näkee puistoissa ja siltojen alla tänäkin päivänä.

Toisaalta levy kertoo Andersonin suhteesta Jumalaan ja järjestäytyneeseen uskontoon. Voin kuvitella, että levyn ilmestymisen aikoihin vuonna 1971 My Godin ja Hymn 43:n tekstit ovat vetäneet kello viiden teen vanhempien väärään kurkkuun useammankin brittiteinin kodissa. Ja kuinka ollakaan, myös nuo sanoitukset ovat ihan käypää valuuttaa vielä nykyäänkin.

Musiikillisesti Aqualung on voittopuolisesti raskas, mutta monipuolinen kokonaisuus. Riffittely menee esimerkiksi nimikappaleessa suorastaan heviksi. Huilu keventää tunnelmaa. Jo aiemmin mainittujen kappaleiden lisäksi levyltä löytyvät yhä Jethro Tullin live-setistä olevat Cross-Eyed Mary, Up To Me ja tietenkin encorena usein kuultava Locomotive Breath.

1996 remasteroidulla CD:lla on mukavasti bonuksia. Niistä mielenkiintoisin on Lick Your Fingers Clean, joka on äänitetty samaan aikaan levyn kanssa, mutta se ei jostain syystä mahtunut levylle. Andersonin haastattelu on kivaa kuunneltavaa. Jostain syystä mukana on myös kolme varhaisempaa BBC:n tekemää live-äänitystä. Song For Jeffrey on toki hyvä.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit