A Passion Play




 

Jethro Tull oli päässyt listamenestyksen makuun vuoden 1972 Thick As A Brick -teemalevyllä. Bändi oli päättänyt uusia vitsin. Ian Anderson sävelsi toisen yhden kappaleen levyn. A Passion Play kertoo nuoren miehen touhuista tuonpuoleissa. Levy on rakennettu näytelmän tyyliin. Se koostuu neljästä näytöksestä. Ne ovat 1: Ronnie Pilgrim's Funeral: a winter's morning in the cemetery, 2: The Memory Bank: a small but comfortable theatre with a cinema-screen (the next morning), 3: The business office of G. Oddie & Son (two days later) ja 4: Magus Perdé's drawing room at midnight.

Aika vakavan oloista juttua siis. Eipä ihme, että vitsi meni aikanaan monilta toimittajilta ohi tai yli hilseen. Varsinkin Englannissa, kuten vuoden 2003 remasteroidun CD:n vihkosta voi lukea, levy sai murskaavia arvioita. Amerikassa A Passion Playstä tuli Jethro Tullin toinen listaykkönen.

 

Vaikka kyseessä on tavallaan jo kokeillun jutun toisto, mielestäni teemalevynä A Passion Play on parempi kuin Thick As A Brick. Se on musiikiltaan aavistuksen hienostuneempi ja kauniimpi. Se on aavistuksen vaativampi, siitä huolimatta, että nyt bändi osaa järjestellä vakavasti esitetyt pätkät ja huumorilla sekaan heitetyt osuudet, niin ettei kuulija välttämättä hoksaa tulleensa höynäytetyksi. Folk-osuudet ovat jääneet pois. Tämä on silkkaa sähköistä progeilua, kimuranttia ja kutkuttavaa. Levyllä soittava kokoonpano on mielestäni Jethro Tullin paras. Ehkä juuri näytelmällisyys ja muutamat musikaalimaiset osuudet tekevät sen, että tätä voisi kuvitella esitettävän myös teatterissa. Lähtisin katsomaan.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit