Phobos




 

Voivod oli julkaissut hyvin erilaisen, aiemmasta materiaalistaan poikkeavan, mutta hyvän paluulevyn vuonna 1995. Negatronin jälkeen bändi teki hurjan määrän keikkoja. Tosin se ei soittanut enää pääesiintyjänä, vaan esimerkiksi Pro-Painin kaltaisten bändien lämppärinä. Monet ovat varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että soittojärjestys oli väärä. Joka tapauksessa runsaan kiertämisen tarkoituksena oli ajaa Mach II sisään ja tutustuttaa fanit E-Forceen. Varsinkin Euroopassa vastaanotto oli hyvä.

 

Vuonna 1997 ilmestynyt Phobos, eli pelot, on tämän toisen Voivod-kokoonpanon uran huipentuma, siitä huolimatta, että bändi pisti pillit pussiin vasta vuosia myöhemmin. Phoboksella bändi palaa hieman progressiivisen avaruusmetallin pariin. Piggyn, eli Denis D'Amourin, riffit ovat taas niin outoja kuin häneltä saattaa odottaa. Away, eli Michel Langewin onnistuu paitsi rumpuosuuksissa, myös tekstittäjänä. Hän kirjoitti sanoitukset yhdessä Eric Forrestin kanssa. Kansi taide on kokonaan Awayn käsialaa. E-Forcen laulumelodiat ja itse laulu olivat kehittyneet pitkän kiertämisen ansiosta hurjasti. Levy oli myös soundeiltaan edeltäjäänsä parempi, jollain tapaa orgaanisempi.

 

Phobos on kokonaisuutena tasaisen hyvä, mutta ehkä nimikappale, Rise, Mercury, The Tower ja yhtyeen edelleen konserteissa esittämä Forlorn kannattaa nostaa muiden kappaleiden yläpuolelle. Phobosin lopussa on tavallaan kaksi bonus-raitaa. M-Bodyn on säveltänyt bändissä myöhemmin bassoa soittanut Jason Newsted. Toinen ylimääräinen on King Crimsonin klassikko 21 Century Schizoid Man. En tiedä soittiko bändi sitä ikinä livenä, mutta ainakaan siitä ei tullut heille Pink Floydin Astronomy Dominen kaltaista keikkasuosikkia. Hyvä versio se silti on.

 

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit