The Chair In The Doorway




 

The Chair In The Doorway on New Yorkista tulevan funkmetalryhmä Living Colourin viides studiolevy. Se on toinen albumi yhtyeen vuoden 2001 reunionin jälkeen. Porukka on sama kuin edellisellä Collideøscope-kiekolla. Corey Glover laulaa, Vernon Reid soittaa kitaraa, William Calhoun rumpuja ja basson varressa on edelleen Doug Wimbish.

 

Collideøscope sai kovasti kehuja kriitikoilta, muttei myynyt juuri mitään. Syytä on vaikea arvailla. Olihan levy toki vihainen ja tyyliltään hieman epävarma. Synkäksikin sitä voi kutsua. Samaa pitää sanoa The Chair In The Doorwaystä. Levy alkaa kolmella todella raskaalla kappaleella. Trip hopin kanssa flirttaileva Burned Bridges, nimikappale The Chair ja riittämättömyyden ongelmaa käsittelevä Decadance ovat totista ja tummasävyistä runttausta yhtyeeltä, joka nimensä mukaisesti tunnetaan ja muistetaan ensimmäisten levyjensä värikkäästä musiikista. Toisaalta Living Colour on aina kirjoittanut kantaaottavia ja tietyllä tapaa henkilökohtaisia tekstejä. Niin tälläkin kertaa. Ehkä identiteetti- ja ties minkälaiset ongelmat eivät naurata ja kirvoita kovin värikkääseen ilmaisuun. Gloverin tulkinta on joka tapauksessa hienoa ja kyllä yhtyeelle on annettava tunnustus siitä, että raskaudestaan huolimatta näissä kappaleissa on jähmeä, mutta hieno, groove.

 

Young Man on jonkinlainen kiero diskohölkkä. Siitä on vaikea sanoa toimiiko se, vai onko se vain outo. Maailman loppua julistava Method on kertakaikkisen kaunis. Samaa voi sanoa kepeästä, mutta tunnelmallisesta Behind The Sunista. Hauska ,ja usein keikoilla Doug Wimbishin esittämänä kuultu, Bless Those (Little Annie's Prayer) on basistin ja Annie Bandezin käsialaa. Sitten hauskuus onkin ohi. Edes radiohittimäinen That's What You Taught Me ja keimaileva Not Tomorrow eivät kevennä tunnelmaa. Loppu levy mennään pystypäin, mutta mieli maassa. Tuo alakuloisuus on melkein tarttuvaa. Onneksi piiloraidaksi jätetty Asshole palauttaa taistelutahdon. Perhanan perhana, kyllähän elämässä on paljon syitä murjottaa, mutta eipäs anneta sen potkia enempää. Living Colourin viesti ymmärretty. Eteenpäin!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit