Dystopia




 

Thrash metal -vaikutteista perinteistä heviä soittava Iced Earth tulee Floridan Tampasta. Bändi on hyvin pitkälti kitaristi Jon Schafferin luomus. Jon on viimeinen mohikaani yhtyeen ensimmäisestä, jo vuonna 1985 aloittaneesta kokoonpanosta. Ensimmäisen levynsä Iced Earth julkaisi vasta vuonna 1991. Yhtyeen miehistö on muuttunut niin usein että mitään varsinaista klassista viisikkoa on mahdotonta määritellä. Nykyinen solisti on kanadalainen, myös Into Eternityssä vaikuttava, Stu Block. Dystopia on hänen ensimmäinen Iced Earth -levynsä.

 

Kun edellisen kerran kuuntelin Iced Earthia, laulajana oli Judas Priestin juuri jättänyt Tim Owens. Eri aikakausien sotia käsitellyt The Glorious Burden oli melkoinen pureksittava. Ehkä siitä amerikkalaisten sankaritarinoiden ylistyksestä on jotain vieläkin hampaankolossa. Oli miten oli, se ainakin on vissi, että Schafferiin brittiläinen teräs on jättänyt joskus merkkinsä. Dystopian nimiraita tuo erehdyttävästi mieleen Painkiller-aikakauden Judas Priestin. Block kiljuu kuin Rob Halford konsanaan. Onneksi häneltä sujuu myös alempaa laulaminen. Rauhallisella ja jopa kauniiksi kuvailtavalla Anguish of Youthilla hän on ehkä eniten oma itsensä. Dark Cityllä on parhaat laulut. Itse asiassa juuri Block tekee levystä mielenkiintoisen. Hän onnistuu loihtimaan monipuolisilla tulkinnoillaan jopa hieman tasapaksuista kappaleista, kuten vaikkapa V ja Equilibrium, siedettäviä. Toisaalta tuo tyylistä toiseen poukkoilu aiheuttaa sen, että välillä kuulostaa siltä kuin levyllä olisi useampikin solisti.

 

Kuten ei ennenkään, ei Iced Earthin maailma nytkään juuri lohtua ja toivoa tarjoa. Erityisen rankka ja kenties Slayeriä matkiva Days Of Rage tarjoaa turpaan vetoa koko 2:17 mittansa. Sen jälkeen End Of Innocence kuulostaa melko nynnyltä. Väkivaltaa, tuskaa ja ahdistusta on jos jonkinlaista. Kauhuelementit löytyvät jokapäiväisestä elämästä. Tällä kertaa eletään tylyssä orwellilaisessa tulevaisuudessa. Isoveli tai systeemi valvoo ja säännöt ovat ankarimmat mahdolliset. Elokuvat kuten Dark City, V For Vendetta ja Soylent Green ovat olleet Schafferin mielessä, kun hän on kirjoittanut nämä kappaleet ja niiden sanoitukset. Täytyy toivoa, että Dystopia on yhtä väärässä kuin 1984 ja Blade Runner aikoinaan.

 

Tero Honkasalo

 

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit