Alive 2




 

Vuoden 2005 suurin metallirintaman reunion oli todennäköisesti Anthraxin Spreading The Disease – kokoonpanon tekemä. Scott Ian ja Charlie Benante löivät hynttyyt yhteen viime vuoden Helmetissä soittaneen basisti Frank Bellon, kellosepäksi ryhtyneen kitaristi Dan Spitzin ja jo 90-luvun alussa erotetun laulaja Joey Belladonnan kanssa. Koko DVD:n ajan muistetaan muistuttaa, että tämä kiertue tehdään nyt kun ei ole vielä liian myöhäistä. Charlie varsinkin vaikuttaa olevan edelleen shokissa Dimebag Darrellin ampumisesta. Toki jossain vaiheessa myönnetään, että kyseessä ovat myös hyvät rahat. Mielenkiintoisinta tällä DVD:llä onkin kaikki muu paitsi itse konsertti. Extroja piisaa siis tuntikausiksi. Osa niistä on pikku kännissä tehtyjä haastatteluja, mutta on mukana aivan skarppiakin materiaalia. Se kuinka monta kertaa niitä jaksaa katsoa on toinen asia. Kuvagallerian jaksoin selata kerran läpi. Bändiksi joka oli aikanaan hauskuuden perikuva, nämä varsin selkeästi ikääntyneet ja ukkoontuneet veikot jaksavat hymyillä enää vain nimeksi. Keikalla hymy on todella harvassa.

 

Konsertissa ei sinänsä ole valittamista. Se on ihan täyttä asiaa. Kuvaus ja kuvakulmat ovat paikoin jänniä, mutta tehokkaita. Konserttifiilis välittyy hyvin kotikatsomoon. Tätä tiukemmin tämä kokoonpano ei ole soittanut ehkä koskaan. Varsinkin Dan Spitz on parempi kitaristi nyt kuin silloin ennen. On tietenkin makuasia onko tämä settilista aivan paras mahdollinen jonka Anthraxin laajasta ja monipuolisesta kappalevalikoimasta olisi voinut kasata. Varsinkin Among The Livingin kappaleet on kuultu niin monesti, että niitä vaivaa jo pienen pieni kuluminen. Hienoimmin toimivatkin Belladonnan viimeiseksi jääneeltä levyltä Persistence of Timelta napatut Time ja In My World. Ne kuulostavat suorastaan raikkailta. 15 vuotta ei ole nakertanut niiden tehoa yhtään. Hyviltä kuulostavat myös Anthraxin läpimurtolevyltä Spreading The Diseaselta napatut Madhouse ja jostain syystä bonus-videoksi jätetty Lone Justice. Neil Turbinin alun perin laulamalta debyyttilevy Fistful Of Metallilta poimittu Deathrider on kyllä nopea, mutta jotenkin Bellodonnan ääni ei riitä sen kunnolla esittämiseen. Myös uusi versio I’m The Manista on aivan turha. Siitä on Anthraxin edellisellä DVD:llä aivan mainio versio. Tämäkin on tietenkin vain minun henkilökohtainen näkemykseni, mutta minusta John Bushin johtama Pernarutto oli se kaikkein ärhäkkäin, tarttuvin ja purevin. Belladonnassa on jotain niin 80-lukuista, kenties tukka, että tästä kokoonpanosta ei voi aivan täysillä nauttia.

 

Alive 2 -paketti sisältää myös CD-version keikasta, jossa jostain syystä kappaleet ovat hieman eri järjestyksessä kuin DVD:llä. Miksei kaikkea materiaalia voinut julkaista kuvan kanssa? Miksi Antisocial puuttuu DVD:ltä? Belladonna haluaisi tehdä uuden levyn tämän bändin kanssa. Ian ja Benantekin hieman lupailevat, mutta mitään ei sanota varmasti. Ehkä niin on parempi. Minä ainakaan en pety, jos John Bush palaa ruotuun Anthraxin seuraavalla studio-kiekolla.

 

Teksti: Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit