Sound Of White Noise




 

 

Kun Anthrax ilmoitti, että se on antanut laulajalleen Joey Belladonnalle kenkää, meni usko yhtyeen tulevaisuuteen useammaltakin fanilta. Bändi oli vasta tehnyt valtavan suositut kiertueet ensin Iron Maidenin, sitten Slayerin, Megadethin ja Alice in Chainsin sekä viimeksi Public Enemyn kanssa. Se n oli uutisoitu äänittävän live-levyä. Sitten tapahtui jotain. Demokratia puhui. Äänin 3-1 Joey sai lähteä. Turha kai sanoa, että hän ei osallistunut äänestykseen. Hän sai äänen kitaristi Dan Spitziltä.

 

Uusi solisti oli John Bush Armored Saintista. Monet huokaisivat helpotuksesta. Miehen kyvyt olivat kiistämättömät. Bushia oli aikanaan sovitettu jopa Metallican laulajaksi. Näin jälkeen päin on helppo sanoa, että hyvä että hän kieltäytyi. Metallin historia voisi olla erilainen, jos Jameksen sijaan Kill 'Em Allilla mylvisi John.

 

Sound Of White Noisen koettiin aikanaan olevan Anthraxin yritys olla ajanmukainen ja jollain tapaa grunge. Jälkeen päin levyä verratessa vaikkapa sen edeltäjään Persistence Of Timeen, eivät nuo riffit niin kovin erilaisia ole. Ero on laulussa tai pikemminkin laulutyylissä. Belladonna oli vibratokoulukunnan kiekuja, kun Bushin äänestä kuuluu raspinen blues. Turha kai mainitakaan, kumpi solisteista laulaa aggressiivisemmalla tyylillä.

 

Kun kuulin levyn ensimmäisen kerran, en ollut vielä täysin vakuuttunut. Homma toimi, mutta jokin vielä tökki. Ennakkoluulot siellä kummittelivat. Nimittäin, kun Metalliliitto soitti Anthraxin vuoden '93 Roskilden keikan olin myyty. Kun bändi esitti Got The Time ja Keep It In The Familyn, ymmärsin mitä Scott Ian ja Charlie Benante olivat olleet laulajaltaan vailla. Nyt nuo edellisen levyn biisit toimivat!

 

Potter's Field, Only, Room For One More, Hy Pro Glo ja Black Lodge, siinä lista biiseistä jotka kuuluvat edelleen Anthraxin parhaimmistoon. Edelleen Anthraxin keikkasettiin kuuluvan Onlyn ensimmäistä kertaa kuultuaan Metallican Hetfield oli tokaissut, että toivoo pystyvänsä joskus kirjoittamaan yhtä hienon biisin. Kyllä, Sound Of White Noise on niin kova levy!

 

Sound Of White Noise ja pari vuotta sen jälkeen ilmestynyt Stomp 422 julkaistiin uudelleen vuonna 2001 ns. Expanded Versioneina. Molemmilla on neljä bonusta. Auf Wiedersehen on Cheap Trickin kirjoittama itsemurharalli, Cowboy Song on Thin Lizzyn Phil Lynottin Amerikan ihannointia, Londonin teki alun perin The Smiths ja viimeisenä kuullaan aavistuksen jousilla kuorrutettu versio Black Lodgesta.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit