Stomp 442




 

Tämä levy ilmestyi täysin puskista. En ollut kuullut Anthraxista mitään pariin vuoteen. Sitten heiltä tulee uusi levy ja Tavastialle on buukattu keikka. Molemmat haltuun. Totta kai. Jos Sound Of White Noise oli vielä paikka paikoin rankemman ja raskaamman tyylin harjoittelua, nyt bändi ja varsinkin sen solisti John Bush lunasti ne odotukset jotka yhtyeelle oli pari vuotta aikaisemmin asetettu. Ilkeimmät väittivät, ettei Anthrax selviytyisi ilman Joey Belladonnaa. Belladonnan ensimmäinen soololevy oli osoitus siitä, että ainakin hän olisi tarvinnut kipeästi apua biisien kirjoittamiseen. Anthrax sai apuja.

 

Kuin varkain Anthrax oli kutistunut nelihenkiseksi. Kitaristi Dan Spitz oli jättänyt yhtyeen. Hän keskittyi perheensä elättämiseen opiskelemalla erittäin taitavaksi kellosepäksi. Spitz oli mukana vielä kappaleita kirjoitettaessa, mutta sitten hänen intonsa musiikkiin hiipui. Jostain syystä Anthrax ei hankkinut uutta pysyvää kitaristia. Sen sijaan Panteran Dimebag Darrell ja jatkossa Anthraxin kiertueilla soittanut Paul Crook jakoivat soolot Stomp 442:lla.

 

Stomp 442:n aloittava Random Acts Of Senseless Violence oli rankinta Anthraxia ikinä. Kappale on raaka ja runteleva. Se hakkaa kuin nyrkkeilijä. Itse asiassa koko levy on melkoista runnomista. Musiikki on Anthraxin tuttuun tyyliin hieman kantikasta, mutta kaiken takana on pitelemätön groove ja vapautuva aggressio. Videokappale Fueled oli kirjailija Ernest Hemingwayn ja kenties Scott Ianin omien alkoholihölmöilyjen innoittama. Itse video matkii Stephen Kingin Christine-kirjaa ja elokuvaa.

 

Sen verran kova luotto yhtyeellä oli levyynsä, että Tavastialla kuultiin peräti viisi uuden levyn kappaletta. Kun mukaan lisätä vielä pari kolme edelliseltä, ei Belladonnan aikakauden biisejä montaa mukaan mahtunut. Ei niitä kaivattu. Keikka, jota lämmitteli Galactic Cowboys, oli yksi parhaista, jos ei paras, jonka olen nähnyt. Stomp 442 on Anthraxin parhaimmistoa.

 

Stomp 442:n Expanded Versionilla on neljä bonusraitaa. Niistä ensimmäinen on Anthraxin yhdessä kynäilemä Grunt and Click, joka ei jostain syystä mahtunut levylle. Dethroned Emperor, jonka laulaa Scott Ian, on alun perin Celtic Frostin tekele. Pop-raita Celebrated Summer on Hüsker Dün Bob Mouldin käsialaa ja Watchin' You on ties kuinka mones Anthraxin uudelleen tekemä Kiss-laina. Ja kannessa ei ole Scott Ian.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit