Volume 8 - The Threat Is Real




 

1998 oli jo Internet-aikaa. Kiitos tuon verkkojen verkon, bändit eivät pystyneet enää julkaisemaan musiikkiaan salaa. Anthraxkin jäi kiinni jo hyvissä ajoin. Tätä levyä odotin. Scott Ian ja Charlie Benante lähettelivät päivityksiä äänitysten etenemisestä ja pitivät yllä jännitystä. Bändi kertoi iloisia uutisia uudesta levy-yhtiöstä ja siitä kuinka hienosti bändillä menee. He kertoivat. Ja me fanit uskoimme.

 

Volume 8 – The Threat Is Real on kuten nimestä voi arvata Anthraxin kahdeksas studiolevy. Tyylillisesti se jatkoi Stomp 442:n aloittamalla linjalla. Jotain uuttakin oli toki kolmen vuoden aikana mukaan tarttunut. Anthrax oli soittanut kiertueen yhdessä Panteran kanssa ja se alkoi kuulua myös levyllä, muutenkin kuin Dimebag Darrellin ja tällä kertaa myös Phil Anselmon vierailuna. John Bushista ei saa Anselmo kloonia vaikka kuinka toivoisi, silti Anthrax kirjoitti kappaleita koko ajan enemmän Panteran henkeen. Osat olivat muuttuneet, esikuva otti nyt mallia oppipojistaan. Eikä siinä mitään väärää ole. Volume 8 ei ole heikko levy, mutta kieltämättä se on epätasainen. Sen vahvuus on juuri noissa runttaavissa kappaleissa. Avausraita Crush, ripeä Catharsis, Inside Out ja P&V, eli Piss And Vinegar, Born Again Idiot ja Killing Box, jolla Anselmo laulaa taustoja, olivat kaikki vahvoja näyttöjä bändin energiatasosta. Toisaalta levylle on otettu mukaan pari kolme enemmän tai vähemmän vitsin tasolle jäävää viritystä. Tosin bändi taisi soittaa Toast To The Extrasin, 604:n ja Cupajoen keikoillaan, joten ei se noita vähemmän Anthraxin tyyliin tehtyjä raitojakaan häpeillyt. Kolmikon ensimmäinen on countryralli, joka on kappaleena ihan kelpo, mutta kuten sanottu se on väärässä seurassa. Tämän levyn äänitysten aikoihin Anthraxilla ei ilmeisesti mennyt taloudellisesti niin hyvin kuin bändi antoi ymmärtää. Siksi Charlie ja Scott kaivoivat naftaliinista vanhan HC-pumppunsa S.O.D.:n ja tekivät levyn Billy Milanon ja Dan Lilkerin kanssa. Se ilmestyi keväällä 1999. He kävivät myös Suomessa soittamassa. Oli miten oli, 604 ja Cupajoe olisivat sopineet paremmin S.O.D.:n kuin Anthraxin levylle.

 

Kuten edelliselläkin levyllä, kiertuekitaristi Paul Crook soitti ne soolot mitkä Darrellilta ja studiossa myös soolokitaristiksi ryhtyneeltä Benantelta jäivät tekemättä. Crook pysyi Anthraxin kelkassa vielä tämän levyn kiertueen, joka ei valitettavasti ylettynyt Suomeen saakka, mutta sitten hän sai tarpeekseen. Anthraxin oli aika etsiä soolokitaristi. Sitä ennen bändillä oli mielessään eräänlainen reunion. Se ei vielä onnistunut.

 

Alkuperäisen Volume 8:n lopussa oli piiloraitana basisti Frank Bellon laulama Pieces. Uudelle Expanded Versionille tuo on laitettu omaksi raidakseen. Bonukseksi on ympätty taas neljä lisäkappaletta ja Inside Out -biisin video. Giving The Horns on Anthraxin oma tekele, Bendsin teki alun perin Radiohead ja Snap/I'd Rather Be Sleeping -potpurin esittäjä oli D.R.I, eli Dirty Rotten Imbesils.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit