Blind Faith




Olen ymmärtänyt että useat Clapton-fanit (joiksi kyllä koen itsenikin kuuluvani) pitävät tätä levyä korkeassa arvossa. Itse olen tutustunut siihen todenteolla vasta Claptonin ja kosketinsoittajalaulajan Steve Windwoodin uudelleen virenneen yhteistyön (2008 New York) jälkeen.

Kun Ginger Baker alkuvuodesta 1969 kuuli Cream-kaverinsa Claptonin harjoittelevan yhdessä Steve Windwoodin kanssa, hän änkesi mukaan uuteen perustettavaan bändiin. Clapton ei osannut sanoa Bakerille suoraan ettei haluaisi häntä siihen ja kun Windwood piti rumpalia arvokkaana osana bändiä, hän sai jäädä. Siitäkin huolimatta että yhteisten Cream-vuosien aikana Clapton oli saanut tuta kuinka vaikea ihminen baker oli. Blind Faith harjoitteli tiiviisti pari kuukautta ennen basisti Ric Grechin liittymistä kokoonpanoon toukokuussa. Albumin äänitykset tehtiin Jimmy Millerin alaisuudessa usean kuukauden aikana. Niiden välissä bändi heitti ensimmäisen keikkansa Lontoon Hyde Parkissa kesäkuun alussa jonka jälkeen heti tekivät lyhyen Scandinavian kiertueen (starttasi puolityhjällä Kulttuuritalon keikalla 12.6.).

Bändin albumin kaksi tunnetuinta biisiä ovat sen avausraita Had To Cry Today (jonka Joe Bonamassa coveroi samannimiselle levyleen) sekä yksi Claptonin hienoimmista biiseistä, Presence of the Lord. Steve Windwoodin laulama biisi muistuttaa The Bandin musiikkia aina väliosaansa (2:35) asti jolloin Clapton aloittaa rankan wah-wah sävytteisen nopean soolonsa.

Lyhyen levyn neljä muuta kappaletta jäävät kauaksi Had To Cry Today ja Presence of the Lordin taakse. Tämän johdosta levyä ei voi mielestäni nostaa klassikkoasemaan. Siitä huolimatta olisi paha vääryys kutsua sitä huonoksi, tai edes pettymykseksi. Ginger Bakerin mukanaolo synnyttää helposti tarpeen verrata bändiä Creamiin, mutta musiikillisesti nämä kaksi ovat onneksi riittävän kaukana toisistaan.

Blind Faith aloitti ensimmäisen Amerikan kiertueensa jo ennen albuminsa julkaisua joten oli selvä asia että konsertteihin saapunut yleisö huuteli sille tuntemattomien biisien jälkeen soittotoiveina Creamin ja Trafficin materiaalia. Clapton hengaili kiertueella myös paljon enemmän lämppärinä toimineen Delaney & Bonnien soittajien kanssa. Pari ensimmäistä viikkoa mukana oli kolmantena esiintyjänä Free ja viimeisen kuukauden mukana oli Claptoniin pari vuotta aiemmin tutustunut, ja jo Creamin Lontoon jäähyväiskeikalla esiintynyt Rory Gallagherin Taste-bändi. Kitaristin tuleva manageri, velipoika Donald (joka täytti kiertueen lopussa 19) toimi Blind Faithin kiertuemanagerina. Ilman sen suurempia riitoja Clapton ja Winwood hajottivat bändin kiertueen päätteeksi. Baker, joka lähti kiertueen jälkeen pitkälle risteilylle sai kuulla asian vasta laivan ankkuroitua Lontooseen viikkoja myöhemmin. 

Polydor julkaisi levystä vuonna 2001 deluxe edition tuplan, josta löytyy helmi-kesäkuun 1969 studioäänityksien jameja ja keskeneräiseksi jäänneitä biisiaihioita.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit