Flow




 

 

Italialainen Johnfish Sparkle on voimatrio sanan varsinaisessa merkityksessä. Dave Perillin- basso, Rob Gasolinen – rummut ja Al Serran – laulu ja kitara soitto on kuin yhdestä puusta. Jokainen hallitsee soittimensa tämän alkukantaisen hard rockin vaatimalla tyylillä ja tavalla. Rytmiryhmä toimii ja Serran sooloja, varsinkin pitemmissä kappaleissa, on nautinto kuunnella.

 

Flow on Johnfish Sparklen toinen kokopitkä. En ole varma olenko yhtyeen esikoislevyä kuullut, kansi näytti kyllä tutulta, mutta kuvittelen sen olevan samanlaista bluesiin pohjautuvaa juurevaa hard rockia kuin tämä uutukainenkin. Tämän lajin yhtyeillä kun ei ole tapana kokeilla kovin erilaisia juttuja. Ehkä niillä ennenaikaisilla esikuvilla oli enemmän hinkua ja kykyäkin muuttua.

 

Alussa Flow ei virtaa ihan niin hyvin kuin toivoisi. Bändiltä ottaa pari kappaletta saada homma käyntiin. Vasta kolmantena kuultava A Phoenix Flight lähtee kunnolla lentoon. Se myös paljastaa yhtyeen isoimman esikuvan. Kappale olisi sopinut hyvin Led Zeppelinin vuoden 72 settilistaan. Hieman myöhemmin kuultava The Traveller on myös erikoismaininnan arvoista kuultavaa. Oikeastaan mitä pitemmälle Houses Of Holysta Johnfish Sparkle pääsee, sitä paremmin heidän soittonsa kulkee ja musiikki soljuu. Pitkä Downhill Blues on nimensä mukaisesti perinteistä bluesia. Sen esittäminen onnistuu yhtyeeltä hienosti. Tulkinnassa on tunnetta ja sävyjä. Vielä kun siihen löytyisi jostain se ripaus taikaa, niin klassikko olisi syntynyt. Ehkä Johnfish Sparkle löytää sen seuraavalla levyllään. Pistäkääpä tämä bändi muistiin.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit