The Hunter




Classic Rock -lehden vuosiäänestyksessä The Hunter valittiin vuoden 2011 tärkeimmäksi raskaan rokin julkaisuksi.

Petri Myllylä

 

Voittavaa joukkuetta ei pitäisi vaihtaa, eikä maistuvaa reseptiä muuttaa. Nuo ovat sääntöjä jotka pätevät tai sitten eivät. Mastodon ei ole säännöistä piitannut. Bändi on yrittänyt jotain erilaista erinomaisesti kelvanneen Crack The Skye -proge-eepoksen jälkeen. The Hunter on kunnianosoitus kitaristi Brent Hindsin metsästysretkellä kuolleelle veljelle. Olkoon minkälainen tribuutti vaan, levyn alkupuoli ei innosta. Tai itse asiassa bändi ei ole innostunut. Se on ihmeen veltto. Turhan monta kappaletta menee kategoriaan lepsu ja intohimoton. Black Tongue ei ole sellainen biisi jolla levy pitäisi aloittaa. Se ei tempaa mukaansa. Sitä ei tee myöskään veltto Curl Of The Burl. Lyhyt Blasteroid rokkaa ja ärjyy jotenkin keinotekoisesti, kuin vanhojen aikojen muistoksi. Hiljalleen kasvava Stargasm, joka olisi puolustanut hienosti paikkaansa edellisellä levyllä, olisi ollut hieno avauskappale The Hunterille. Bändi ei ole unohtanut progea kokonaan. Onneksi.

Parilla seuraavalla raidalla kuullaan sitä Mastodonia johon Crack The Skye tutustutti. Riffit ovat kimurantteja, rumpalointi kekseliästä ja lauluosuudet tunnelmaan sopivia. All The Heavy Lifting ei jaksa ehkä ihan maaliin asti, mutta silti on selvää, että bändi toimii taas. Kuten arvata saattaa nimikappale on rauhallisen pohtiva ja eeppinen. Sillä edellisen levyn psykedelia kohtaa surun erittäin vaikuttavalla tavalla.

Myös Dry Bone Valley ja Thickening ovat entuudestaan tuttua Mastodonia. Ehkä vähän välimallin biisejä. Rumpali Brann Dailorin laulama, hieman outo Creature Lives kertaa Swamp Thingin tarinan. Kun vauhtiin päästään Spectrelight rullaa suorasti ja Bedazzled Fingernails jotenkin tälle bändille tyypillisen kompastellen. Molempien voi kuvitella toimivan livenä. Levyn päättävä The Sparrow on kuin jatko-osa The Hunterille.

Kokonaisuutena The Hunter ei ole yhtä onnistunut kuin Crack The Skye, mutta sillä voi olla Mastodonin tähän asti parhaat sävellykset. Ehkä toisenlaisella kappalejärjestyksellä se toimisi vielä paremmin.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit