Uh-Huh




En usko juuri kenenkään Mellencampin faneista pitävän tätä albumia miehen uran parhaana, eikä se sitä missään nimessä olekaan. Mies kun on onnistunut tekemään useamman nappisuorituksen niin nämä ns. "Ihan hyvät" levyt jäävät aivan suotta vähälle huomiolle.

Tutustuin John Cougar Mellencampin musiikkiin 1985 kun opiskelukaverini soitatti minulle amerikkalaisartistin uutta Scarecrow'ta. Seuraavanina vuosina ostin jokaisen uuden Mellencamp-levyn mutta ennen 1985 julkaistuun materiaaliin tutustuin vasta joskus 2000-luvun alussa. Nykyään itselläni on peräti kaksi Uh-huh LP:tä. Amerikkalaisen lisäksi kun halusin erilaisella kannella olevan englantilaisvinyylin. Ehkä tämän johdosta levy sattuu usein käteen ja kuuntelen sitä varsin usein. 

Crumblin' Down startaa levyn hienosti. Toinen A-puolen suosikkini on mielestäni yksi Mellencampin parhaista, Authority Song. Levyn kääntöpuoli on kuitenkin yllättäen se, jota malttamattomasti odotan. Sen starttaa upea Jackie O., jonka jälkeen tuleva simppeli Play Guitar jää hiukan sen varjoon tarttuvasta kertosäkeessä huolimatta. Kaksikon perään kuultava Serious Business on sekin omia Mellencamp-suosikkeja. Lovin' Mother Fo Ya ei ole makuuni mutta Golden Gates päättää levyn tavalla, joka vahvistaa käsitystä että lauluntekijän rima oli 80-luvulla todella korkealla. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit