Chickenfoot III




Chickenfoot on yksi monista 2000-luvun superkokoonpanoista. Neljän musiikkibisneksessä vuosikymmeniä mukana olleen muusikon yhteisyritys yllätti positiivisesti esikoisjulkaisullaan. Sitä seurannut konserttivideo todisti bändin olevan lavalla todella timantin kova hard rock poppoo. Omat odotukseni tämän nimestään huolimatta bändin kakkosalbumia kohtaan nousivat todella korkealle.

Tutustuin Sammy Hagarin musiikkiin hänen nuoruudenbändinsä Montrosen kautta. Siihen verrattuna punapäisen laulajan soolotuotanto on selvästi kevyempää vaikka toki kaupallisesti menestynyttä. Toki karismaattinen laulaja tunnetaan parhaiten loistokkaasta ajasta Van Halenin mikkitelineen varressa. Chickenfoot III on musiikillisesti lähimpänä Van Halenia, mutta ei ole niin pop vaan hiukan menestysbändiä raskaampi. Tähän vaikuttaa minusta eniten rumpali Chad Smith jonka fyysinen soittotapa on suoraviivaisempi kuin Alex Van Halenin.

Julkaistun 11 biisistä Big Foot pääsi radiojakeluun kuukausi levyä ennen. Biisi onkin hyvä käyntikortti levystä. Hiukan zeppelinmäinen biisi sisältää kaikki hitin ainekset. Tosin en osaa sanoa onko näin raskaalla musiikilla USA:ssa listoille pääsy mahdollisuutta. Merkille pantavaa on sekä tässä biisissä että läpi levyn, että basisti Michael Anthony pääsee selvästi enemmän esille taustalaulajana kuin edellisellä levyllä. Hänen ääni sopi hyvin yhteen Hagarin kanssa jo 80-luvun VH-levyillä, ja hyvin se soi edelleen. Oma suosikkini on levyn (ennen hidden trackiä) päättävä Something Going Wrong.

Levy-yhtiöt joutuvat miettimään päänsä puhki kuinka myydä fyysisiä tuotteita yhä useamman hankkiessa musiikkinsa tiedostomuodossa (laillisesti tai laittomasti). Tällä kertaa on päädytty kolmiulotteisiin kansiin (lasit tulevat mukana). En tiedä miltä kolmiulotteiset kuvat näyttävät deluxe-CD:n pienessä lehtisessä, mutta ainakin siniselle vinyylille prässätyssä LP:ssä tämä myyntikikka toimii varsin hyvin. Isot kansikuvat ja avattavien kansien välissä olevissa vihkosissa olevat kuvat on toteutettu 3D:n mukaisesti. Valitettavasti tällä kertaa vinyylin ostaja ei pääse nauttimaan levyn bonusbiisitä vaan sen hankkiminen jää nettiladattavaksi (1,29 €).

Classic Rock teki bändistä ja levystä erikoislehden (pikkukuva), jonka mukana olleella levyllä on bonuksena muutama ääniraita edellisen vuoden konserttivideolta. Levystä tehtiin myös neljän levyn paketti, jossa toisena audiolevynä on bändin esikoinen. Kahdelle DVD:llä on bändin musiikkivideoita sekä konserttivideoita. Näistä kolme Montreux 2009 raitaa ovat ennenjulkaisemattomia.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit