Roots




Näin lähes kolmenkymmenen vuoden diggailun jälkeen Johnny Winterin lavalla Tavastialla vain pari viikkoa ennen tämän LP:n ilmestymistä. Jakkaralla istunut maestro kuulosti väsyneeltä vanhalta mieheltä, jolle toivoisi lyhyempiä keikkamatkoja kodin takkatulen ääreltä. '

Ristiriitaisia tunteita herättäneen keikkakokemuksen jälkeen Roots kuulostaa mahtavalta levyltä. Winter on saanut tehdä sitä rauhassa yhdessä ison vierailijajoukon (ehkä jotku heistä ovat käyneet jopa samalla studiolla eivätkä ole äänittäneet omia osuuksiaan etätyönä) kanssa. Nimensä mukaisesti levyllä on miehen nuoruudenaikaisia biisejä, joista valtaosa on hyvinkin tuttuja ja jo moneen kertaan coveroituja. Tästä huolimatta levy pitää kuulijan näpeissään. Nahkaisessa nojatuolissa on mukava istuskella silmät kiinni tätä levyä kuunnellessa.

Winterin edellinen studiolevy I'm A Bluesman sai osakseen peräti Grammy-nimityksen. Siihen verrattuna tämä levy on astetta kiinnostavampi ja tätä voin suositella kaikille rock 'n' rollin ja bluesin perusteoksista kiinnostuneille.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit