Black Country Communion: Live Over Europe (DVD & CD)




Heinäkuussa 2011 vietin kesälomaa takapihallani löhöten. Käsittämättömän kuuman auringon alla pähkäiln josko lähtisin Saksaan katsomaan bändin keikkaa. En saanut ketään mukaan matkaan ja lopulta päätin jäädä kotimaahan. Se oli todella paha moka sillä on hyvin todennäköistä että toista mahdollisuutta nähdä bändi ei enää tule. Syksyllä 2012 bändi nimittäin ajautui riitoihin, joiden johdosta ainoa 2013 esiintyminen peruttiin.

Ensimmäinen Live Over Europen katselukerta oli itselleni rankka pettymys. Se oli kasattu useista keikoista ja tämä latistaa minusta sen katsomisnautintoa. Toisen katselukerran jälkeen Blu-ray keräsi päällensä vuoden pölyt kunnes jouluna 2012 palasin siihen seuraavan kerran kirjoittaakseni siitä näille sivuille. Katselukertojen välissä olin kyllä kuunnellut useaan otteeseen videon ääniraidan kanssa identtistä tuplavinyyliä, joka julkaistiin jostakin syystä vasta puoli vuotta videon jälkeen. Videon kiertuedomentointi ärsyttää minua yhä mutta kestän sen kyllä tiputtamatta kyyneliä.

Kriittinen suhtautumiseni Live Over Europea kohtaan koskee vain sen videojulkaisua sillä sen kahden levyn LP-julkaisu on yksi hienoimpia omistamaani levyjä. Kuten kirjoitin se on musiikillisesti identtinen videon kanssa (poislukien haastattelut). Keikkasetti koostuu 15 BCC-biisistä ja kahdesta "sooloraidasta". Joe Bonamassan hieno The Ballad Of John Henry ja keikan päättävä Deep Purplen Burn olisivat voineet minusta saada kaverikseen vielä pari muuta aiemmin julkaistua raitaa. Vaikka molemmat bändin julkaisemat studiolevyt ovat hienoja kokonaisuuksi, mutta olisi silti ollut hieno kuulla bändiltä esimerkiksi Purplen Mistreated tai Freen Heartbreker, jonka Hughes laulaa Bonamassan Dust Bowl'illa. 

Petri Myllylä


Black Country Communionin ensimmäinen DVD Live Over Europe ei ole perinteinen konserttielokuva. Se on pikemminkin road movie. Bändi matkaa Saksan halki ja soittaa Münchenissä, Berliinissä ja Hampurissa. Siirtymiset keikkapaikasta toiseen tehdään lyhyiden haastattelujen kautta. Äkkiseltään ratkaisu tuntuu huonolta, mutta yllättävän hyvään keikkafiilikseen näinkin pääsee.

Live Over Europelle on kerätty BCC:n kahden studiolevyn parhaat biisit ja niistä hienoimmin onnistuneet otot. Uskon yhtyeen soittaneen kaikille keikoilla suurin piirtein samat setit. Näin valinnan varaa on ollut. Musiikkivalintojen suhteen ei olekaan mitään valittamista. Kevin Shirleyn on tehnyt kappaleiden kanssa hyvää työtä. Kaikki soi selkeästi ja on kivassa balanssissa. Soundi on selkeä, mutta jotenkin yllättävänkin steriili.

Tietynlaisen ongelman kolme keikkapaikkaa tuovat. Pimeässä klubissa kuvattu keikka ei näytä samalta kuin päivänpaisteessa taltioitu festariesiintyminen. Värejä on vääristelty ja korostettu kenties hieman liikaakin. Kaikki blurraukset eivät ole onnistuneita. Yksityiskohdista ei saa aina selvää. Lähikuvaa on paljon ja varsinkin Glenn Hughesin naama tulee erittäin tutuksi. Joe Bonamassaa kuvataan lähinnä hänen laulamiensa kappaleiden aikana. Kitaroita kyllä näytetään. Jason Bonhamin rummuttelu ja varsinkin Derek Sherinianin taidokas koskettimien soitto jäävät harmittavan vähäiselle ruutuajalle. Yleiskuvaa saisi olla enemmän. Ja varsinkin klubikeikalla siitä olisi voinut pyyhkiä kännykkäkamerat pois.

DVD:n bonukseksi on lisätty lyhyt dokumentti siitä miten yhtye sai alkunsa. Tuo olisi voinut olla syvällisempikin. Se ei tuonut ilmi kovin paljoa sellaista mitä BCC:n ensimmäisen levyn bonus-DVD ei olisi jo kertonut. Kuvagalleriassa näkyy, ainakin Glennin uraa seuranneille, tuttuja hahmoja. Live Over Europe ei ole uusi California Jam, mutta kyllä tätäkin ilokseen katselee.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit