Apple




 

Applen ilmestyessä heinäkuussa 1990 Mother Love Bone oli jo hajonnut. Bändin solisti Andrew Wood oli kuollut heroiinin yliannostukseen saman vuoden maaliskuussa. Vaikka kuolema myykin aina tiettyyn pisteeseen saakka, bändin loistava tulevaisuus oli ohi. Ei tosin kaikkien osalta.

 

Basisti Jeff Ament ja kitaristi Stone Gossard perustivat myöhemmin Pearl Jamin ja saivat ansaitsemansa menestyksen. Pearl Jamin ansiosta myös minä tutustuin Mother Love Boneen. Pitihän tuon grunge-suuruuden juuriin perehtyä. Kuten niin usein, tuo tutkimusmatka kannatti. Löytyi helmi. Apple lunasti ne odotukset, jotka Shine-EP asetti.

 

Mother Love Bonen musiikki ei poikkea kovin paljoa siitä mitä Pearl Jam esitti esikoisellaan. Ehkä siinä on aavistuksen verran enemmän groovea ja jopa funk-vaikutteita. Muuten se on erittäin hyvin esitettyä perinteistä amerikkalaista hard rockia. Se on velkaa enemmän Led Zeppelinille kuin muille varhaisille heavybändeille. Kappaleet ovat monipuolisia ja Woodin laulu kerrassaan loistavaa.

 

Apple jäi kenties turhankin pienelle huomiolle, mutta siitä Mother Love Bonen jäsenet saavat syyttää itseään. Andrew Woodin tribuutti-sinkkua varten koottu porukka, joka sai nimen Temple Of The Dog, varasti shown ainokaisella levyllään.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit