Revival




Tutustuin The Answeriin vuonna 2006 kun Classic Rock -lehti hehkutti bändiä enemmän kuin mitään muuta uutta tulokasta. Pitkään turhan ennakkoluuloisena uusia bändejä kohtaan olleena päätin tuolloin tehdä poikkeuksen ja tutustua pohjois-irlantilaiseen nelikkoon. Ihastuin heidän musiikkiinsa välittömästi ja sen jälkeen olen hankkinut kaikki heidän julkaisunsa.

El Pasossa, Texasissa vuoden 2011 alussa äänitetty Revival pysyi levylautasella koko hankintaviikon vaikka hyllyssä olisi paljon muutakin hyvää soitettavaa. Levy kuulosti pirun hyvältä 70-luvun tyyliseltä retroilulta. The Answer ei edes pyri keksimään pyörää uudestaan. Jostakin syystä Revival jäi alkuinnostuksen jälkeen hyllyyn keräämään pölyä enkä kuunnellut sitä sen jälkeen montakaan kertaa. Kahden seuraavan levyn ilmestyttyä ja niiden tiedostokuunteluiden jälkeen palasin levyyn todeten sen uutukaisia (joita bändin aiemmista albumeista poiketen en enää itselleni ostanut) paremmaksi, mutta jotenkin yhteys bändiin oli katkennut. Saint Jude'n vokalisti Lynne Jackamanin vierailu raidalla Nowhere Freeway on pieni mutta onnistunut veto.

Nykytavan mukaan tämänkin albumi julkaistiin heti tuoreeltaan kahtena erilaisena versiona. Yhden levyn paketissa on 12 raitaa, mutta deluxen bonuslevyllä on vielä 11 demo, acustic live, alternative mix ja cover raitaa. Vinyylijulkaisu on näiden kahden välimuoto. Kolmelle albumipuoliskolle on laitettu peruslevyn 12 biisiä. Tämä on älykäs ratkaisu sillä näin 50 minuuttinen levyn soundit ovat paremmat kuin jos se olisi prässätty yhdelle levylle. Samalla on voitu hyödyntää neljäs levypuolisko laittamalla sinne deluxen parhaat palat eli ns. teaserinä netissä ilmaiseksi jaettu Piece By Piece, hiukan junnaava Free-cover Fire And Water sekä bändin oma Faith Gone Down.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit