Disco Volante




 

Mr. Bungle ei varsinaisesti yllättänyt ensimmäisellä, sinällään musiikillisesti melko yllätyksekkäällä levyllään. Kaikki tiesivät yhtyeen alkuaikojen demojen perusteella mitä tuleman piti. Disco Volanten kohdalla oli toisin. Jo sen ilmestyminen oli yllätys. Bändi oli ollut hiljakseen melkein neljä vuotta, kukaan ei oikein enää edes muistanut sen olemassa oloa. Pattonilla meni melko kivasti Faith No Moren kanssa. Hän oli ollut kovin vastentahtoinen tekemään mitään toisen bändinsä kanssa. Sitten yhtäkkiä kaupoissa oli uusi Mr. Bungle -levy. Myös Faith No More julkaisi levyn. En tiedä oliko kyseessä jonkinlainen vaihtokauppa, vai mistä oli kyse. Mr. Bunglen kitaristi Trey Spuance levytti King for a Day... Fool for a Lifetime -levyn Faith No Moren kanssa, joten voi kuvitella, että Patton lauloi vastapalveluksena Disco Volantella. Voin olla väärässäkin.

 

Disco Volante on musiikiltaan huomattavasti edeltäjäänsä vaikeammin lähestyttävää. Funkmetallista ei ole enää hajuakaan. Sen sijaan yhtye soittaa jonkinlaista itämaista technoa raskaalla metallisella otteella. Spruancen Secret Chiefs 3 -vaikutteet olivat hiipineet Mr. Bungleen. Musiikki oli kokeellista ja samaa voi sanoa Pattonin lauluosuuksista. Jos yhtye oli ensimmäisellä levyllään hakenut hyvän maun rajoja, nyt se testasi fanien musiikkitottumusten venyvyyttä. James Bondin Pallosalama-leffan veneestä nimensä napannut levy on silloin tällöin kuunneltuna erittäin piristävä kokemus. Vaikka hankin levyn heti sen ilmestyttyä, en voi vieläkään sanoa olevani kunnolla tuttu sen kanssa, toisaalta en voi myöskään sanoa, että olisin kyllästynyt sen kuuntelemiseen. Suosikkibiisini? Älkää edes kysykö.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit