Cozy Powell's Big Bertha: Live in Hamburg




Big Bertha oli trio, jonka muodostivat Cozy Powell – rummut sekä veljekset Dave Ball – kitara/laulu ja Denny Ball – basso/laulu. Zoom Club Recordsin Geoff Gillespie ja Julian Artis ovat keränneet tämän tupla -CD:n vihkoon runsaasti mielenkiintoista nippelitietoa bändin ja sen soittajien vaiheista ennen Big Berthaa. Ei tuosta sen enempää, mutta kun mietitte levyn hankintaa, kannattaa muistaa, että tuo vihko on pieni historian tunti Cozy Powellin elämästä.

Big Berthan musiikki on alkukantaista, bluesiin perustuvaan hard rockia, vai olisiko heavy oikea termi? Kuitenkin sitä samaa, jota myös Led Zeppelin, Black Sabbath ja kumppanit tekivät 70 -luvun alussa. Dave Ballin kitarassa ei tosin ole yhtä vahvaa säröä, kuin Tony Iommin soittimessa. Ball soittaa enemmän perinteisten blues -miesten tyyliin. Denny Ballin bassosoundia on myös vahvistettu särkijällä ja montaa kertaa hänen soittoaan kuunnellessa tuleekin mieleen Grand Funk Rail Road. Kuunnelkaa vaikka Munich City. Veljesten soitto onkin välillä melkoista äänivallia, grungea jo paljon ennen, kuin koko termiä tunnettiin. Toisaalta tämä musiikki menisi myös hienosti toisen muodikkaan termin, eli stoner rockin, alle. Osa kappaleista on silkkaa psykedeliaa Grateful Deadin henkeen, kuten vaikka ykköslevyn She’s Not There. Kumpikaan Ballin pojista ei ole mikään kultakurkku, mutta ei laulu tällä levyllä se juttu olekaan.

Cozy Powell soittaa tällä levyllä jo isosti. Levyn vihkosta voi sen verran luntata, että Cozyn tupla-basareilla varustetun setin on valmistanut Ludwig. Nuo kannut jytisevät kautta konsertin todella vahvasti. Kuten Matti Rinne toteaisi, Cozy löi: ”L-U-J-A-A!”

Jos pitää verevästi soitetusta, erittäin svengaavasta, mutta samalla ronskista rockista, silloin Big Bertha on hyvä vaihtoehto mille tahansa. Uskallan suositella tätä levyä kaikille Cozy Powell -faneille. Levyä löytää hyvin varustetuista levykaupoista. Itse ostin omani Music Hunterista.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit