Ssssh.




Innostuttuani nuorena raskaasta rockista eräs muusikkoystäväni suositteli minulle juuri tätä Ten Years After -levyä. En silti muista että olisin Sssssh. tuolloin 80-luvun alussa tutustunut. Itse asiassa taisin kuulla ensimmäisen kerran levyn kokonaisuudessaan vasta syksyllä 2011, jolloin aloitin todenteolla tutustumaan bändin musiikkiin. Siihen asti hyllyssä olleet pari bändin jazzsävyisempää levyä olivat saaneet osakseen melko vähän soittoaikaa.

Ymmärrän nyt hyvin miksi minulle aikanaan suositeltiin tätä levyä. Se rokkaa hienolla tavalla, kitaristi Alvin Lee on sillä liekeissä ja bändin alkuperäinen bluesrock on kiekolla selvemmin esillä kuin sen myöhemmillä, paikoin jopa tätä levyä paremmin menestyneillä julkaisuilla. Jo levyn avausraita Bad Scene kertoo että tällä kertaa bändi keskittyy bluespohjaiseen rockiin. Albumilta löytyy myös bändin upea version "Sonny Boy" Williamsonin 1930-luvun blues-klassikosta Good Morning (Little) Schoolgirl. Seuraavana vuonna bändi julkaisi sen menestyneimmän singlen Love Like A Man. Singlen b-puolelle Deram editoi tämän levyn b-puolen avaavan If You Should Love Me. Vaikka levyn kääntöpuoli ei aivan nouse avauspuoliskon tasolle sieltä löytyy yksi oma TYA-suosikkini, levyn päättävä I Woke Up This Morning. Biisi on fraasimaisesti sanottuna maaginen raskas blues, jota tänä päivänä kutsuttaisiin heavy-rockiksi. Pari kuukautta myöhemmin julkaistu Led Zeppelin II ei upeasta kokonaisuudestaan huolimatta sisällä yhtään samaa tasoa olevaa bluesia. 

Ssssh. on minusta bändin paras levy. Se on myös älykäs paluu blues-juurille jättäen samalla jazzin taustalle. Tämän levyn soisi kuuluvan kaikkien bluesrockin ystävien levyhyllyyn.

Petri Myllylä

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit