Core




 

Kun san diegolainen Stone Temple Pilots julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1992, se sai hurjasti kuraa niskaansa. Bändin syytettiin mm. matkineen Seattlen grunge-bändejä. Ehkä yhtyeen soundissa jotain yhteistä pohjoisen poikien orkestereiden kanssa olikin, mutta tosi asia oli myös se että vuosikymmenen vaihteessa vaihtoehtoinen rock nosti päätään ympäri Yhdysvaltoja. Ilmeisesti Los Angelesin tukkahevi oli ollut niin iso juttu joka paikassa, että sille tarvittiin koko maan kattava vastavoima. Toisaalta Coren on tuottanut Pearl Jamin Brendan O'Brien ja mihin tahansa hän tuohon maailman aikaan koskikin, siitä tuli hitti.

 

Corella on yllättävän monta hyvin aikaa kestänyttä kappaletta. Avausraita, hieman junnaava, Dead & Bloated on rakennettu solisti Scott Weilandin toistaman hokeman ympärille. Sex Type Thing potkaisee levyn kunnolla käyntiin. Sitä soitti myös Velvet Revolver setissään. Sitten seuraa levyn grunge-osuus. Sen lopettaa melkein diskokomppinen Naked Sunday. Hidas Creep oli levyn isoin hitti. Kyllä, kyllä Radioheadin ensimmäinen iso biisi oli saman niminen. Plush on edelleen yksi yhtyeen kaikkien aikojen tarttuvimmista biiseistä. Kyllä, se kuulostaa vähän Pearl Jamilta. Huono kappale ei ole myöskään Sex Type Thingin pikkuveli Crackerman. Myös se kuului Slashin, Scott Weilandin ja kavereiden ohjelmistoon.

 

Core on debyytiksi valtavan hyvä. Se on selkeä klassikko, vaikkei mielestäni aivan paras yhtyeen levyistä olekaan. Jotkut ovat toki sitä mieltä, että olen väärässä. Ehkä he ovat oikeassa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit