Velvet Revolver: Contraband




 

Siitä sopii kinastella kumpi oli 90-luvun alussa suurempi orkesteri Metallica vai Guns'n'Roses, mutta joka tapauksessa tuohon aikaan jompi kumpi oli maailman ykkösbändi. Stone Temple Pilots kilvoitteli hieman myöhemmin Amerikan mestaruudesta grunge-liigassa. Vaikea sanoa kuka tuon divarin voitti. Oli miten oli, kun yhdistetään Gunnareiden soolokitaristi ja rytmiryhmä yhdessä STP:n solistin kanssa, eikö lopputuloksen pitäisi olla aikamoista megatasoa?

 

Piti olla niin. Varsinkin brittiläinen Classic Rock -lehti tykkäsi ja kehui. Velvet Revolverista tuli sen suosikki uutinen. Ja mikäpä siinä, kyllähän Contraband myi. Jos levy löytää tiensä yli neljään miljoonaan kotiin maailman laajuisesti, ei se kovin huono voi olla, eihän? Pitäähän moisen levyn tehneestä yhtyeestä kirjoittaa. Kuinkahan monessa kodissa kävi niin kuin meillä? Levy päätyi keräämään pölyä vain parin soittokerran jälkeen. Ja ihan syystä. Olen sitä mieltä, vielä tämän päiväisen kuuntelukerran jälkeenkin.

 

En tiedä mistä johtuu etten ole koskaan mieltynyt nimenomaan tähän Velvet Revolverin debyyttiin. Jostain syystä minusta tuntuu sitä kuunnellessani, että en kuule sillä sitä Scott Weilandia josta niin kovasti pidin ja pidän STP:ssä. Sama koskee taustaryhmää, kyllä, muut ovat tässä tapauksessa tukijoukkoja. Se ei saa itsestään, hyvästä yrityksestä ja rimpuilusta huolimatta, irti muuta kuin nipun genren kliseitä ja juttuja joita he itse tekivät yli kymmenen vuotta aikaisemmin paremmalla kiihkolla. Punkhengestään huolimatta Contrabandista kuulee, että sen on tehnyt ryhmä jonka sekoilut on jo sekoiltu. Sen vaan kuulee, koska vanha on vanha.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit