Built To Destroy




Nuoruuteni yksi suurimmista bändeistä oli Michael Schenker Group. Varsinkin heidän 1981 tuplalive, mutta myös miehistövaihdossekoiluiden jälkeen syksyllä 1982  julkaistu Assault Attack olivat tuolloin eniten kuuntelemieni levyjen joukossa. Sitten ilmestyi Built To Destroy, jonka kanssa  en päässyt koskaan sinuksi. Muutama helmi, joiden joukossa Captain Nemo on se suurin ei riittänyt tyydyttämään valtaviin mittasuhteisiin kasvaneet odotukseni.

Taisin ostaa Built To Destroyn välittömästi sen ilmestyttyä, mutta muutaman viikon kuluttua jouduin toteamaan etten pitänyt siitä. Hankin jopa sen amerikkalaisen painoksen, jolla oli alkuperäisestä levystä poikkeava, Amerikan markkinoille tehty uusi miksaus. Amerikan levyyn tutustuminen sai minut hiukan lieventämään näkemystäni levystä, mutta ei se silti sitä tosiasiaa muuttanut että levy on enintään tyydyttävän arvoinen. Muutama vuosi myöhemmin sain digi-innostuksen ja myin molemmat versiot. Seikka joka sittemmin harmitti tuli korjattua 2014 jolloin hankin levyt uudestaan vinyylivalikoimaani.

Vuoden 2009 remasteroitu CD sisältää levyn molemmat miksaukset. Kuuntelin levyä tuolloin avoimin mielin ja uusin korvin, mutta en silti halua suositella tätä levyä bändin satunnaisfanille. Tarkan markan ihmisille vinkiksi että bändin koko studiotuotanto ja enin osa livejulkaisuista löytyy edulliselta viiden CD:n The Chysalis Years -boxilta. Sille on laitettu tämän albumin alkuperäinen miksaus.

Petri Myllylä

 

Pelottaa ajatellakin miltä tämä levy on kuulostanut ennen uudelleenmasterointia. Nyt levy kuulostaa kelvolliselta. Eivät soundit aivan tukevimmasta päästä vieläkään ole, mutta onko millään Michael Schenkerin levyllä ollut? Kun levy aikanaan julkaistiin, niin bändillä oli pyrky USA:n markkinoille. Levy-yhtiö päätti, että levystä pitää tehdä toinen versio, joka kelpaa paremmin radioon. Tämän tupla-CD:n ykköslevy on tuo Amerikan miksaus. Toisella levyllä on viisi kappaletta alkuperäiseltä julkaisulta.

Yllättäen Michael on laittanut kokoonpanon taas vähän uusiksi tällä levyllä. Uusi mies on kosketinsoittaja Andy Nye, joka soitti 90-luvulla Ian Gillanin bändissä yhdessä MSG -rumpali Ted McKennan ja basisti Chris Glenin kanssa. Gary Barden lauloi vielä tämän studiolevyn. Jostain syystä Barden ei kuulosta aivan yhtä hyvältä kuin aiemmilla levyillä. Kova kiertäminen ja elämä ovat ilmeisesti vaatineet veronsa.

Kappalemateriaaliltaan Built to Destroy ei häviä yhtään MSG:n aiemmille levyille. Seassa on selkeitä helmiä, joita Michael pitää edelleen setissään, mutta on mukaan mahtunut pari rimanalitustakin. Instrumentaalikappale Captain Nemo on levyn kirkkain tähti. Tuskin on MSG jättänyt soittamatta tuota ikinä. Rock My Nights Away ja Red Sky toimivat ihan mukavasti eikä olekaan yllätys, että ne olivat mukana myös MSG:n seuraavalla live-levyllä. Myös Systems Failing on hyvä kappale. Sen sijaan Still Love That Little Devil ja Time Waits (for no on) ovat sellaisia melko turhia aerobic-jytiä, joita tuohon maailman aikaan bändeillä oli tapana suoltaa levyilleen. Pitää muistaa, että USA oli mielessä.

Kokonaisuutena tämä on varsin kiinteä, kaikki kappaleet, heikommatkin, tukevat toisiaan. Voi hyvällä syyllä sanoa, että vaikka levyllä vain yhdeksän kappaletta onkin, tämä menee yhteentoista.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit