King's X




 

King's X:n kolmas levy Faith, Hope, Love oli ollut sen verran iso menestys, että yhtye oli herättänyt suurten levy-yhtiöiden kiinnostuksen. Megaforcen, yhtyeen aiemman levy-yhtiön, emo Atlantic nappasi bändin. Bill's & Ted's Bogus Journey -soundtrackilla ollut kappale Junior's Gone Wild oli saanut positiivista palautetta. Kaikki oli siis kunnossa, kun bändi lähti tekemään ensimmäistä ns. isoa levyään.

 

Vaan miten kävi? Levyn ainoa sinkku ja video Black Flag sai jonkin verran rotaatiota MTV:ssä, mutta jostain syystä ostavan yleisön kiinnostus ei kasvanut sille tasolle mitä etukäteisodotukset antoivat ymmärtää. Bändi oli syystäkin pettynyt. Tietenkin syy menestyksettömyydestä meni levyn tuottajan ja yhtyeen managerin Sam Taylorin piikkiin. Näin kuulijan vinkkelistä, syytökset olivat turhia. Levy oli yhtyeen uran paras. Business-päätöksistä en tiedä, enkä sano mitään.

 

King's x:llä on monia erinomaisia kappaleita, vaikkei yhtye niitä enää juurikaan keikoillaan soita. En tiedä pitävätkö he itse levyä yhä jonkinlaisena taiteellisena kompromissina tai jotenkin hittihakuisena. Ehkä se vähän olikin. Mutta ainakin sillä oli melkein kaikki ne elementit joita tuohon aikaan pärjänneillä levyillä oli. Kitarat möyrysivät matalalta ja muutenkin meininki oli jo melkein ”grunge”. Pearl Jamin basisti Jeff Ament tosin väitti King's X:n keksineen tuon tyylisuunnan. Sen ainoa puute oli, ettei se ollut yhtään vihainen. No, seuraava levy oli.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit