Faith, Hope, Love




 

 

Faith, Hope, Love oli levy jolla tutustuin King's X:ään. Megaforce Recordsin jostain kekkereistä oli ollut Metal Hammerissa juttu, jossa King's X esiintyi yhdessä Anthraxin ja levy-yhtiön muiden artistien kera. Koska Johnny Zazulan bändit olivat tuohon aikaan, aivan 80-luvun viimeisinä kuukausina, kovaa valuutta, päätin perehtyä tähänkin yhtyeeseen. Aikaa tosin kului jokunen kuukausi ennen kuin sain tämän, heidän silloin upouuden, levyn käsiini. Kuuntelin levyn kerran ja olin myyty. Minusta tuli fani. Ja fanihan saa kehua suosikkilevyään.

 

Faith, Hope, Love on King's X:n kolmas levy. En ole vieläkään, vaikka olen yhtyettä kaikki nämä vuodet ahkerasti kuunnellut, kovin ihastunut heidän kahteen ensimmäiseen tekeleeseensä Out Of The Silent Planet ja Gretchen Goes to Nebraska. Toki jälkimmäinen noista keräsi aikanaan kauheasti kehuja. Enpä ehkä ole antanut niille, niiden kaipaamaa huomiota. Tämä levy on yksinkertaisesti niin hyvä, että mieluummin laitan sen soimaan, kun haluan kuunnella tämän porukan varhaista tuotantoa. Enkä pety ikinä. En tänäänkään.

 

King's X:llä on ollut aina ominainen soundinsa. Se perustuu Jerry Gaskillin kekseliäisiin komppeihin, Doug Pinnickin vahvasti särötettyyn 12-kieliseen bassoon, jolla hän soittaa aika usein sointuja ja Ty Taborin värikkääseen kitarointiin. Päälle lisätään kerros kerrokselta mitä kauniimpia lauluharmonioita. Vielä tässä vaiheessa pääasiassa äänessä oli Doug, mutta niin Ty kuin Jerrykin lauloivat taustoja. Laulaapa tällä levyllä jopa lapsikuoro. Vaikka Gretchen oli ollut teemalevy ja progefanien suosikki, Faith, Hope, Love oli ehkä silti se King's X:n kokeellisin levy. Sen soundimaailmaa on rikastettu mm. sellolla ja erilaisilla torvilla. Levyllä on hyvin erilaisia kappaleita, mutta se ei häiritse. Erilaisuus on tämän levyn voimavara. En osaa mainita tältä yhtä hyvää kappaletta, pidän kaikista edelleen ihan liikaa.



Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit