Live At Leeds




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 169. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Muistan olleeni tyrmistynyt erään kriitikon teilatessa Live At Leeds -levyn 25-vuotisjuhlajulkaisun (pikkukuvassa sen levyetiketti). Vuoden 1995 CD sisältää kahdeksan aiemmin julkaismatonta biisiä ja näin levy sai mikttaa toiset 36 minuuttia. Tämä oli arvostelijan mielestä täysin turhaa loistavan klassikkoalbumin pitkittämistä. Vaikka bändi oli ollut jo tuolloin minulle pitkään tuttu, olin hankkinut vasta edellisenä vuonna heidän Thirty Years of Maximum R&B -boxin. Live At Leeds'iin tutustuin juuri tämän kriitikon teilaaman uudelleenjulkaisu CD:n kautta. Vasta 2000-luvulla laitoin CD-soittimen soittamaan vain alkuperäisen LP:n kuusi kappaletta. Tämän tehtyäni ymmärsin arvostelijaa paljon enemmän. Kaikki tämän levyn myöhemmät uusintajulkaisut ovat laajentaneet tarinaa, mutta eivät ole kyenneet voittamaan alkuperäisen julkaisun loistokkuutta, joka on voimarockia puhtaimmillaan. Pirunriivaama cover Mose Allisonin Young Man Bluesista ja Pete Townshendin tuulimyllyriffittelyä sisältämä My Generation riittävät jo syyksi hankkia tämä albumi. Alkuperäisellä vinyylillä oli niiden lisäksi vain neljä muuta biisiä. (Keikan avausraita Heaven & Hell julkaistiin tosin Summertime Blues -sinkun kääntöpuolella).

Vuonna 2001 julkaistiin vihdoin Leed'sin keikka kokonaisena. Sitä en tiedä mitä suomalaistoimittaja siitä ajatteli. Bändillä oli tapana 1969-70 esittää rock-ooppera Tommy kokonaisuudessaan. Levy-yhtiö päätti laittaa sen tupla-CD:n kakkoslevylle ja näin keikan neljän biisin encore on hiukan hassusti ykköslevyn lopussa. Hyllystäni löytyy vuonna 2016 julkaistu kolmen levyn mittainen vinyylijulkaisu, jolla keikka on ensimmäisen kerran kokoinasena ja oikeassa järjestyksessä.

Live At Leeds'in täytettyä 40 vuotta, siitä julkaistiin (pikkukuvissa näkyvä) multiformaattilaatikko, jolla on kirjan ja erilaisen sälän lisäksi alkuperäinen LP, Summertime Blues -sinkku, vuoden 2001 tupla-CD sekä suurimpana uutuutena Leeds'in keikkaa seuranneen illan Hull'in keikka. Äänitettyään Leeds'in ja Hullin keikat, bändin jäsenet pitivät niistä Hullia parempana. Hullin äänitys ei kuitenkaan onnistunut ja niin levy kasattiin vain Leedsin nauhoista. Kiitos nykytekniikan, bändin fanit saivat vihdoin mahdollisuuden kuulla miltä bändi kuulosti "parempana iltana". En väitä että Hull olisi Leedsin keikkaa parempi, mutta ymmärrän miksi se julkaistiin pari vuotta myöhemmin omana julkaisuna. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit