Live At Leeds




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 169. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Muistan olleeni tyrmistynyt erään kriitikon teilatessa Live At Leeds -levyn 25-vuotis juhlajulkaisun (pikkukuvassa sen levyetiketti). Vvuoden 1995 CD kun lisäsi levylle mittaa toiset 36 minuuttia, joka oli arvostelijan mielestä täysin turhaa loistavan klassikkoalbumin pitkittämistä. Vaikka bändi oli ollut jo tuolloin minulle pitkään tuttu, olin hankkinut vasta edellisenä vuonna heidän Thirty Years of Maximum R&B -boxin. Tähän liveen tutustuin juuri tämän kriitikon teilaaman erikoisjulkaisun kautta. Vasta 2000-luvulla laitoin CD-soittimen soittamaan vain alkuperäisen LP:n kuusi kappaletta. Tämän tehtyäni ymmärsin arvostelijaa paljon enemmän. Kaikki tämän levyn myöhemmät uusintajulkaisut ovat laajentaneet tarinaa, mutta eivät ole kyenneet voittamaan alkuperäisen julkaisun loistokkuutta, joka on voimarockia puhtaimmillaan. Pirunriivaama cover Mose Allisonin Young Man Bluesista ja Pete Townshendin tuulimyllyriffittelyä sisältämä My Generation riittävät jo syyksi hankkia tämä albumi. Alkuperäisellä vinyylillä oli niiden lisäksi vain neljä muuta biisiä. 

Vuonna 2001 julkaistiin vihdoin Leed'sin keikka kokonaisena. Tosin jostakin syystä ei aivan oikeassa biisjärjestyksessä. Seikka, joka korjattanee 2017 julkaistavalla 3LP:llä. Yhdeksän vuotta myöhemmin oli taas aika rahastaa legendaarinen levy. Tällä kertaa se julkaistiin ylellisenä boxina.

Äänitettyään Leeds'in ja Hullin keikat, bändin jäsenet pitivät niistä Hullia parempana. Hullin äänitys ei kuitenkaan onnistunut ja niin levy kasattiin vain Leedsin nauhoista. Vasta mainitun 2010 juhlajulkaisun myötä bändin fanit saivat vihdoin mahdollisuuden kuulla miltä bändi kuulosti "parempana iltana". Kiitos nykytekniikan, Hullin äänityksistä puuttunut basso saatiin esille (tai kuten toisaalta kerrotaan, Leedsin keikan bassoraita lisättiin Hullin keikkaan) ja näin juhlaboksiin saatiin hienon kirjan ja muun sälän lisäksi uutta kuunneltavaa - ja arvosteltavaa. En lähtenyt kuuntelemaan kahta keikkaa biisi biisiltä arvioiden, mutta lähes kahden tunnin keikan ensimmäisen kuuntelun jälkeen haluan sanoa että se kuulostaa vähintäänkin yhtä hyvältä kuin Leeds. Ei siis mikään ihme että pari vuotta superdeluxe boxin jälkeen Hullin keikka julkaistiin CD:nä (vinyyli ei ole ilmestynyt 2017 mennessä).

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit