Ghost Blues / The Beat Club Sessions (DVD & CD)




Roryn Saksan televisiolle kuvatut kolme studiolive-esitystä julkaistiin syyskuussa 2010 yhdessä dokumentin Ghost Blues: The Story Of Rory Gallagher kanssa. Tupla-DVD:n kanssa samanaikaisesti julkaistu CD/2LP The Beat Club Sessions sisältää DVD:n 16 kappaleesta vain 12 eikä puuttuvia biisejä ole mahdollisuus hankkia edes latauskaupasta. Suurin osa esitetyistä kappaleesta tulee luonnollisesti miehen kahdelta ensimmäiseltä studioalbumilta ja/tai Live In Europelta. Musiikillisesti ollaan siis trion voimin hyvin bluesvoittoisia. 

Nähtyäni tämän julkaisun ensimmäisen kerran, vilkaisin sen settilistaa, ja ajattelin että en maksa huimaa 25 euron hintaa legendaarisilta livelevyiltä tuttujen biisien TV-esityksistä. Rory julkaisi nimittäin vuonna 1972 ensimmäisen livelevynsä Live In Europe joten tätä uutta julkaisua tulee nopeasti verrattua siihen. Lopulta päädyin lainaamaan DVD:n kirjastosta. Isolta televisiolta katsottuna Beat Club näyttää yllättävän hyvältä, ja kuulostaa erittäin hyvältä. Roryn bändi saa aikaiseksi intiimin tunnelman vaikka kirkkaiden studiovalojen edessä pienen studioyleisön edessä soittaminen ei ehkä vastaa vuorovaikutukseltaan savuista kellaria.

Levyn neljä ensimmäistä biisiä on kuvattu Bremenissä 15.5.1971 ja ne kaikki on poimittu Roryn esikoislevyltä. Sinnerboy ja akustisella kitaralla soitettu Just The Smile taisivat tippua miehen keikkasetistä kakkoslevyn jälkeen eikä näitä kappaleita ole julkaistu aiemmin livenä. Seuraava TV-esiintyminen, kuten kolmaskin on kuvattu Bremenissä Saksan yleisradion ykköskanavalle. Setti tulee Deucen ajoilta ja kuvauspäivän ollessa 26.12.1971. Neljän biisin setin kohokohta on Live In Europelta tuttu, pitkä In Your Town. BBC Sessions -levyllä ensimmäisen kerran livenä julkaistu Use To Be, upea hidas blues Should Have Learned My Lesson ja Chest Of A Wave eivät tainneet kuulua pitkään keikkaohjelmistoon, mutta harvinaiset live-esitykset lisäävät tämän DVD:n kiinnostavuutta. 

Bändin kolmas Beat Club -vierailu tapahtui kesäkuussa 1972, vain kuukausi Live in Europe LP:n julkaisun jälkeen. Tällä kertaa yhtiö kiinnitti Roryn ainoaksi esiintyjäksi ja bändi sai koko lähetyksen mittaisen kiinnityksen. Puolet siitä päätyi Beat Club Sessions CD:lle (ja myöhemmin tupla-LP:lle), mutta puolet on kuultavissa vain DVD:llä.

Kolmas setti alkaa kahdella blues-klassikolla, Freddie Kingin (ja Sonny Thompsonin) Tore Down ja Live In Europelta tutulla (ja ehkä siksi audiolevyltä tiputetulla) Blind Boy Fullerin Pistol Slapper Bluesilla. Tore Down oli kitaristin setissä vielä pitkään ja se löytyy myös Montreux DVD:ltä. Näitäkin biisejä tutumpi on kotiseuturakkaudesta kertova Going To My Hometown (Live in Europe raita ei ole mukana audiolevyllä), mutta sitä ennen akustisella kitaralla soitettua Deuce-raitaa I Don't Knows Where I'm Going ei ole aiemmin julkaistu keikkaversiona. Rory soittaa poikkeuksellisesti lähes koko setin vaahteranpuun värisellä Fender Telecaster -kitarallaan hänen vakio Stratogasterin maatessa studion lattialla vahvistimen edessä. Nautittavan TV-esiintymisen yksi Roryn pitkäaikaismmista keikkabiiseistä on myös ensimmäiseltä liveltä löytyvä I Could Have A Religion. Biisi oli setissä vielä 22 vuotta myöhemmin kun Rory kiipesi viidennen kerran Montreux Jazzin lavalle kesällä 1994.

Ennen traditionaalista Hoodoo Mania (joka löytyy nykyään Live In European bonuksena, mutta ei Beat Clubilta) Rory ilmoittaa bändin soittavan jotakin sillä aikaa kun kameramiehet vaihtavat uudet nauhat koneisiin. Ainakin osa kameroista kuitenkin jatkoi kuvaamista ja McAvoy Boogien nimekseen saanut energinen jami tallentui kokonaisuudessaan nauhalle (mutta ei päätynyt audiolevylle). Bändi päättää keikkansa Junior Wells'in Messing With The Kidiin, jonka aikana kuullaan myös lyhyet basso- ja rumpusoolot. 

Vaikka puolitoistatuntinen dokumentti ei juurikaan tuonut uusia faktoja Roryn elämästä, se onnistui naulitsemaan itseni sohvaan ja nauttimaan tarinasta. Haastatteluiden väleihin oli upotettu paljon Irish Tour '74 -elokuvan materiaalia, mutta onneksi mukana oli myös harvemmin nähtyä livemateriaalia.

Petri Myllylä / 13.6.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit