Here And Now




Kun musiikkimaailma siirtyi 80-luvun puolessa välissä vinyylilevystä digitaaliseen tallennusformaattiin, albumikokonaisuuden pituus lähti nopeaan kasvuun. Aluksi rock-levyjen yleiseksi pituudeksi tuli 45 minuuttia ja pian niillä oli mittaa yleisesti jo 50 minuuttia. Suuruudenhulluudessaan olleet bändit alkoivat julkaista myös 70+ kestäviä albumeja. Itse kuulun siihen joukkoon musiikkifaneja, joiden mielestä parhaat rocklevyt ovat noin 40 minuuttia. Led Zeppelin IV on 43 min, Paranoid 42 min ja Machine Head 37 min. Pitkän intron jälkeen itse asiaan. Nickelbackin Here And Now on 39 minuuttisena juuri oikean mittainen. Vaikka bändi on levysessioissa äänittänyt enemmän materiaalia, se on jälleen onnistunut tiivistämään asiansa hienoksi kokonaisuudeksi.

Tutustuin aikanaan Nickelbackiin erään Yhdysvalloissa asuneen kaverini kautta. En muista saiko hän bändistä vihjeen sieltä vai suomalaisen työporukkansa jäseneltä, mutta tuolloin uusi Silver Side Up kuulosti välittömästi juuri sellaiselta suoraviivaiselta rokilta mistä itse olen aina pitänyt. Bändi on vuosien varrella tehnyt useita Amerikan hittejä, mutta kuulostaa yhä aidolta ja paikoin jopa rankalta rockbändiltä. Tämäkin albumi nousti heti ilmestymisviikolla USA:n albulistan kakkoseksi ja iTunes-kaupan ykköseksi.

Ensikuuntelussa levy vaikutti liian samanlaiselta kuin bändin muutamat aiemmat levyt. Vaikka Nickelbackin tuotanto on itselleni tuttua, en luettelisi bändiä suosikkilistalleni. Sen karisma on jotenkin itselleni liian jenkki, jopa liian kaupallinen vaikka Here And Now onkin kaukana esimerkiksi Bon Jovin musiikista.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit