Quadrophenia




Kirjassa The 500 Greatest Albums Of All Times tämä albumi arvioitiin maailman 263. parhaaksi. Arvio pohjautuu vuonna 2003 Rolling Stone -lehden tekemään kyselyyn, jossa sadat musiikkialan ammattilaiset listasivat kukin 50 omaa suosikkilevyään. Vaikka itse en listauksia juuri harrasta, kyseinen kirja on kiinnostavaa luettavaa.

Kun kuusitoista vuotiaana 80-luvun alussa kuuntelin Quadrophenia tuplan ensimmäisen kerran, en ymmärtänyt sitä enkä päässyt lainkaan sen sisälle. Luulen että kaverilta lainatun albumin neljäs levypuolisko taisi tuolloin jäädä kokonaan soittamatta. Seuraavat kolmekymmentä vuotta minulta kului muun musiikin parissa enkä kuunnellut levyä kertaakaan. Joskus 90-luvun alussa hankin bändin kokoelma-boxin ja sen perään Live At Leeds'in laajennetun painoksen. Hiukan Tommyn tapaan väistelin Quadrophenia turhankin pitkään kunnes lopulta jouluna 2011 tutustuin uudelleen miksattuun levyyn. Reilu 8 vuotta myöhemmin minulla on yhä vaikea suhde tähän albumiin. Kosketinsoittimien käyttö on yhä lisääntynyt kahden vuoden takaiseen Who's Next'iin verrattuna. Stereo kuuntelussa osa puhaltimista tuntuu lisäksi hiukan turhilta.

Alkuperäistä Quadrophenia-albumia on usein kritisoitu huonosti miksatuksi. Bändiä tuntevat äänimiehet miksasivat albumin uudestaan jo 1996 mutta 2011 Pete Townshend joko tarttui puikkoihin tai toimi aiempaa voimakkaampana taustapiruna. Neljän CD:n, DVD:n ja yhden vinyyli singlen sekä paksun kirjan sisällän pitämä Director's Cut laatikko kuuluu tosifanien hyllyyn, mutta uuden miksauksen sai toki hankittua myös erikseen CD:nä mutta myös tuplavinyylinä, joka löysi tiensä omaan hyllyyni.

Todennäköisesti 2011 levystä tehtiin monikanavamiksaus, josta kuitenkin julkaistiin mahti laatikon DVD:llä vain puolet. Nimittäin 2014 markkinoilla tuli Universal Recordsin High Defelity Pure Audio -sarjaan kuulunut Blu-ray, jolla on vihdoinkin koko levy monikanavaisena. Hyvänä lisänä levyllä on 256 kertaa CD:tä enemmän resoluutiota tarjoavat tiedostot sekä alkuperäisestä että 2011 stereo miksauksista. Mukana ei ole videomateriaalia, mutta toki taustakuvitusta bändistä, myöhemmin kuvatusta leffasta ja levystä. Muutaman biisin perusteella voi todeta että 1973 miksaus kannattaa jättää väliin ellei kuulu ikäluokkaan, joka tutustui levyyn ennen vuonna 1996 ja tämä orkkis on se "ainoa ja oikea". Koska omassa hyllyssä on 2011 miksaus vinyylinä (seikka jota ei kuitenkaan tuoda esille), olen kuunnellut enimmäkseen Blu-ray'n monikanavamiksausta. Se on tasaisen varmaa työtä ja nostaa useat levyn efektit ja esim. käytetyt puhallinsoittimet stereo miksausta paremmin esille.

Petri Myllylä / 20.5.2020

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit