Dark Adrenaline




Kun alkuasetelmana on se että bändi on italialainen, hieman HIM:n tyylistä goottiheviä tai -metallia soittava ryhmä, jossa laulaa korkealta mimmi ja murisee matalalta kundi, ei tilanne ole kaikkein eniten allekirjoittanutta kiinnostava saati houkuttava. Juuri tuosta syystä Lacuna Coil on ollut meikäläiselle aina kuuma peruna, jota ei ole tehnyt mieli isommin maistaa. Vaan aina pitää uskaltaa repäistä. Myönnän, että lähdin levyn kuunteluun hieman asenteellisin ja varovaisin mielin. Tiesin suurin piirtein mitä tuleman pitää. Ja sitä tuli.

Dark Adrenaline on Lacuna Coilin kuudes koko pitkä. Tämä on kuulemma yhtyeen kypsin levy. No eipä sen perusteella tee mieli muihin levyihin perehtyä. Bändi on kuin raskas versio niistä itäeurooppalaisista porukoista, jotka käyvät kokeilemassa onneaan Euroviisukarsinnoissa. Aina niistä joku pääsee varsinaisiin kisoihinkin. Tämä ryhmä pärjäisi ehkä imagollisesti.

Lacuna Coil kuulostaa kyllä periaatteessa hyvältä. Muun muassa Linkin Parkia ja Duran Durania tuottanut Don Gilmore on vääntänyt levylle sopivan geneeriset, radioon hyvin mahtuvat soundit. Paketissa lukee hittiä pukkaa. Ehkä näistä biiseistä jotkut päätyvätkin kestosoittoon. Sen verran valtavirran metallista on kyse. Toivottavasti se soittoa saava kappale ei ole R.E.M. -laina Losing My Religion. Se on teennäisyydessään ja mukarankkuudessaan kauhea! Pitikö kokeilla? Kyllä. Kannattiko? Ei!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit