The Inner Mounting Flame




Tämän levyn remasteroitu CD-painos ilmestyi vuonna 1998. Muutama vuosi myöhemmin löysin sen Anttilan alennuslaarista ja päätin uskaltautua kuuntelemaan vihdoinkin sitä. Olin sitä ennen tutustunut jazzlegenda Miles Davisin sähköisen aikakauden fuusiolevyihin, joilla myös tämän bändin taiteellinen johtaja ja esikoislevyn kaikkien biisien säveltäjä, kitaristi John McLaughlin sekä rumpali Billy Cobhamin soittivat. Lisäksi olin tutustunut Cobhamin ja bändin kosketinsoittajan Jan Hammarin sooloihin.

The Inner Mounting Flame ei ole jazz-fusionin ensimmäinen levy, tuskin edes genren paras levy, mutta silti se hämmentää yhä 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Omistettuani levyn nyt reilut 10 vuotta, huomaan palaavani siihen ja sen seuraajaan uudestaan ja uudestaan. Mutta en viikottain, enkä edes vuosittain. Kuuntelukertojen väli lienee noin pari vuotta. Joulukuussa 2011 oli taas aika ottaa levyt autoon ja ihastalle viiden soittajan huimaa taitoa ja bändin tiukkuutta.

Kuuntelen enimmäkseen bluesia, heavy rockia tai laajemmin ilmaistuna bluespohjaista raskasta rokkia. Tämä ja sitä seurannut Birds of Fire toimivat yhdessä Cobhamin Spectrumin kanssa hyppynä tuntemattomille vesille. Nämä levyt kuulostavat kerta toisen jälkeen ilmiömäiseltä musisoinnilta.

Oma musiikkiharrastukseni syttyi teininä 1970-luvun lopulla analogisen aikakauden loppupuolella. Melko pian LP-levyjen takakansissa alkoi näkyä sanat "digital recording". Muutama vuosi myöhemmin levyt vaihtuivat digitaalisiin. Innostuin uudesta aikakaudesta valtavasti ja alle kaksikymppisenä ensimmäisten joukossa hankin CD-soittimen. Tuosta ajasta on nyt kulunut jo 35 vuotta.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen kuitenkin vinyylilevyltä analogisesti äänitettyä musiikkia, jonka 1992 perustettu saksalinen Speakers Corner Records on uusintaprässännyt alkuperäisistä analogisista masternauhoista. Yhtiö perustettiin silloin kun LP-levyt katosivat ja minä monien muiden idioottien tavoin myin omani. Nyt, 55-vuotiaana tuntuu hienolta että joillakin on ollut uskoa analogiseen ääneen, ja että he ovat vaalineet sen valmistamiseen vaadittavaa taitoa. Vaikka julkaisutoiminta on toki heille bisnestä se tuntuu sydämessäni silti lähes kulttuurityöltä. Laadukkaasti masteroitu musiikki prässättynä paksulle vinyylille, joka on vahvassa levypussissa laadukkaan levykotelon sisällä lämmittää aivan kuten nähdessäni jokin aika sitten arvatenkin suurella vaivalla entisöidyn vuoden 1968 Ford Mustangin.

Petri Myllylä / 25.11.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit